Ajokavereiden kanssa olemme yrittäneet tehdä vuosittain matkan katsomaan joko MotoGP tai Superbike -kisoja johonkin päin Eurooppaa. Vuoden 2003 Assenin matkan jälkeen syksyllä 2003 päätettiin, että lähdetään kesällä 2004 katsomaan Tsekkeihin Brnoon MotoGP -kisoja. Ajomatkaa kertyy Rostockista vain vajaa 800km suunta, joten vajaa viikko riittää reilusti koko matkaan.
Matkaan lähtijöiksi ilmoittautui allekirjoittanut Aprilia RSVR Factoryllä ja ajokaverini Pekka Ducati 999:llä. Olimme siis varautuneet oikein touring-pyörillä!

Kun päätös matkasta oli tehty aloin varata hotellia sekä lippuja joulukuussa 2003. Tuntuu aika pitkältä ajalta ennen kisojen alkua (9 kk) mutta aiempiin kokemuksiin perustuen arvelin, että pääkatsomo myydään loppuun miltei heti ja hotellitkin täyttyvät yhtä nopeasti.
Lippujen varaus onnistui radan virallisen webbisatin kautta (http://www.automotodrombrno.cz/). Varsinaista webbimaksamista ei ollut, vaan homma hoidettiin luottokortilla ja faksilla. Otin koko viikonlopun kattavat liput Ceská pojištovna (T3) katsomoon. Katsomo tuli valituksi, koska siitä näki varikon, lähtöruudukon, videoseinän ja se on Brnon radan ainut katettu katsomo.

Tutkin eri hotellivaihtoehtoja ja tein tarjouspyynnöt. Päädyin hotelli Slaviaan (http://www.slaviabrno.cz/main.html) lähinnä sen sijainnin takia. Hotelli ei ollut kaikkein halvin (2790 korunaa/yö/hlö + autotalli 200 korunaa/yö/pyörä), mutta syödään sitten vaikka puuroa talvella;-) Varaaminen sujui mainiosti sähköpostin välityksellä ja luottokortinnumeroa ei edes tarvinnut jättää vakuudeksi (jotkut hotellit veloittavat 1 yön hinnan no-show tapauksissa).

Itämeren ylittämiseen päädyimme käyttämään Superfastiä, koska Finnjetin uusi reitti tuntui vähän liian hankalalta. SMOTON -alennusten jälkeen meno-paluun hinta oli n. 500 eur /hlö A-ulkohytissä.

Alkuvalmisteluihin kuului pyörän varustaminen matkaa varten; tein RSVR:n apurunkoon litteästä nylon-narusta kiinnikkeet, joihin sain Givin pehmeän laukun kiinni kapeilla sidontaliinoilla. Laukku lepää takasatulan päällä. Laukun päälle sain vielä mustekalalla toisen laukun, jossa olivat sadeasu ja -hanskat nopeasti käyttöön otettavissa. Olimme nimittäin päättäneet, että matkalle lähdetään nahkoissa, jotka on paljon mukavammat kuin goret reippaassa autobaana-ajossa.
Tankin päällä oli Aprilian tankkilaukku.

Matkaan olimme varanneet aikaa runsaasti; lähtö oli keskiviikkona 18.8. klo 21. ja paluu tiistaina 24.8 klo 21. Olimme varautuneet omin sidontaliinoin, koska Finnjetistä oli huonoja kokemuksia. Toki aikaisemmin, kun olemme Superfastilla matkustaneet, niin homma on toiminut aina hyvin. Niin nytkin ja omiin liinoihin ei tarvinnut koskea. Keskiviikko ilta sujui lomaoluita baarissa nauttien.
Mikään ei ole sen ikävämpää kuin päivän viettäminen laivalla, niin nytkin. Klo 18 Saksan aikaa olimme Rostockissa ja suuntasimme pyörien keulat kohti Berliiniä. Tarkoituksena oli ajaa tunti tai kaksi ja ottaa baanan varrelta hotelli.

Ei muuta kuin vapaiden nopeuksian baanalla! Olimme sopineet pitävämme n 150 -160km/h matkavauhtia ja heti parinkymmenen kilometrin jälkeen huomasin, että tankkilaukussa oleva toilettilaukku ja kengät nostavat sen liian korkeaksi; en pääse katteen taakse ja niskaa saa painaa oikein tosissaan tuulta vastaan. Pikku pysähdys ja kamoja takalaukkuun; jo helpotti!
Kävimme Wittsock -nimisessä kylässä katsomassa gasthaussia, mutta jonkun paikallisen juhlan takia, kaikki majatalot olivat täynnä. Päätimme jatkaa kohti Berliiniä.

Vastatuuli tyyntyi ja kate toimi mainiosti, joten matkavauhti nostettiin 170-180km/h. Ja mitä ihmettä; autobaana-hotelleja ei vaan ala näkymään! Saavuimme Berliinin ympyrätielle (nro 10) ja tulin siihen tulokseen, että tällä menolla ajamme koko yö. Nopea suunnitelman muutos ja päätimme suunnata kohti Berliinin lentokenttää (Tegel) ja keskustaa ja muutaman kilometrin ajon jälkeen näkyikin hotellin kyltti!

Hotelli oli tyypillinen autobaana- hotelli moottoritien ja rekkaparkin välissä. Se oli kuitenkin niin uusi, että äänieristys toimi mainiosti. Hintakin oli kohdallaan; 38eur/yö/hlö sisältäen aamiaisen. Illalla pakolliset vatsan toimintaa edesauttavat vehnäoluet ja nukkumaan.
Torstai 19.8 valkenee kauniina ja lämpimänä ja aamisen jälkeen pyörät on pakattu ja olemme valmiita jatkamaan matkaa.
Kiersimme kehätien itäkautta ja liikenne oli hyvin rauhallista ja sujuvaa. Erosimme 10-tieltä tielle nro 13 ja suuntasimme kohti Dresdeniä. Matkavauhtina pidimme 170-180km/h.

Liikenne sujui hyvin ilman ruuhkia Dresdeniin asti, jonka läpi on ajettava, jotta pääsee Tsekinmaalle johtavalle tielle. Dresden oli ruuhkainen ja ilma oli kuuma, joten jonossa oleminen ei enää tuntunut kovin miellyttävältä. Tie 170 Dresdenistä rajalle on kaksikaistainen ja aivan täynnä rekkoja. Tilannetta pahensi vielä jatkuvat tietyömaat. No sikäli oli hyvä, että tietöiden liikennevaloissa puskimme aina jonon keulille;-) Nyt alkoi jo näkyä saksalaisia motoristeja menossa Brnoa kohti. Varsinkin Tsekkien puolella tiessä oli karmeat kulumisurat ja olimmekin kiitollisia kuivasta kelistä. Toivottavasti Saksan ja Tsekin yhdistävä moottoritie saadaan pian käyttöön.

Ennen Prahaa tie muuttui moottoritieksi ja matka alkoi jälleen sujumaan. Prahan ohituskin oli hyvin viitoitettu ja löysimme Brnoon johtavalle moottoritielle helposti. Nopeusrajoitus Tsekeissä on 130km/h mutta saksalaisten motoristien kanssa päästelimme 140-150km/h vauhtia. Muutamin paikoin jouduimme ohittelemaan pitkiä autoletkoja, jotka matelivat tietöiden johdosta. Jostakin kumman syystä tsekeillä oli tapana ohjata liikenne yhdelle kaistalle jo kilometrejä ennen tietyötä ja tämä ruuhkautti liikenteen. Me päästelimme suljetulla kaistalla koko letkan ohi!
Liikenne Tsekeissä oli selvästi hektisempää kuin Saksassa ja osa autoista roikkui ikävästi puskurissa.

Rata on Brnon länsipuolelle ja ohitimme sen etelästä ennen kaupunkiin johtavaa liittymää. Moottoritien varressa oli valtavat camping-alueet ottamassa vastaan kisaturisteja.

Me suunnistimme Brnon keskustaan ja normaalin kartanluvun, harhaan- ja kävelykadulla ajon jälkeen hotelli Slavia löytyi. Lämpöä oli ulkona varjossa 30astetta ja me olimme aivan puhki koko päivän ajamisesta ja liikenteessä skarppaamisesta. Check-in, pyörät 300metrin päähän lukittuun talliin, suihkuun ja terassille! Hotellilla oli oma terassi, jossa saksalaiset motoristit jo nauttivat paikallisen panimon (http://www.starobrno.cz/) tuotteita. Siis sinne ja huurteinen eteen!
Ison oluen hinta oli kohdallaan: 20korunaa eli 65 senttiä! Tämä siis hotellin terassilla! Otimme myös paikalliset makkarat pahimpaan nälkään ja niidenkään hinta ei päätä huimannut.

Hotelli sijaitsi aivan kävelykatujen kupeessa Brnon keskustassa ja lähdimmekin tutustumaan keskustaan. Suurin osa rakennuksista on 1900-luvun alusta ja ne on pääosin entisöity. Tämän lisäksi siellä täällä näkyy komentovallan aikuista arkkitehtuuria, mutta onneksi keskustaa ei ole päästy pilaamaan. Keskustassa on edelleenkin useita rakennustyömaita ja varsinainen keskusaukio on edelleen työn alla. Aukion reunassa on iso terassiravintola, johon majoituimme viettämään iltaa ja seuraamaan moottoripyöräturistien saapumista paikalle.

Hotellihuoneet sijaitsivat ylimmässä kerroksessa ja niissä ei ollut ilmastointia. Yö menikin kuumuudesta kärsien.

Perjantai 20.8 valkenee lämpimänä, mutta edellisen päivän tukala helle on jo hieman taittunut.
Aamupalan jälkeen alamme miettimään, miten järjestämme itsemme radalle. Respassa on duunissa nuori opiskelijakaveri, joka selvittää meille taksin hintaa; arvio on 300 korunaa/suunta. Tulemme siihen tulokseen, että mennään mittarilla. Mittarin saa nopeasti tilattua respasta ja matkaamme moottoritien kautta radalle. Ruuhkaa ei vielä ole.

Taksilla pääsemme aivan pääportille, jonka välittömässä läheisyydessä katsomomme on. Aivan 300 korunaa ei riittänyt vaan matka maksoi 500 korunaa. Ensimmäinen miellyttävä seikka on se, että katsomoalue on tarkoitettu vain kahdelle katsomolle ja mitään tungosta ei ole. Tämän lisäksi kukaan ei vaivaudu tekemään Assenista tuttua tavaroiden tarkastamista.
Katsomomme on juuri niin hyvä kuin etukäteen odotimme. Ehkä varikolle olisi saanut olla parempi näkyvyys. Katsomon alla oli iso ravintola suurta nälkää varten ja toisessa päädyssä imbiss, josta sai saslik vartaita, makkaraa ja olutta. Olut jälleen 40korunaa ja makkara saman verran! Ja makkara oli kunnon tavaraa verrattuna suomalaiseen kelmuun kiedottuun jauhopläjäykseen.

Mutta edellisen päivän helle ja lämmin aamu oli tehnyt meidät varomattomiksi; olimme shortseissa ja t-paidassa. Katsomossa tuuli kylmästi ja vettä alkoi tihkuttaa. Lämpimänä alkanut päivä muuttui kylmemmäksi, kunnes mittari näytti +14astetta. Olut ei lämmitä ja taskumattia ei ollut mukana.

Katsomosta näki mukavasti, kun pyörät tulivat viimeiseen isosäteiseen oikeaan ennen pääsuoraa. Jälleen kerran MotoGP pyörien vauhti ja ääni laittoi suun messingille! Mahdollisimman aikainen kaasun avaus aiheutti sen, että pääsuoralle tullaan aivan asfaltin ja soran rajaa hipoen. Ammattilaiset tekivät millintarkkaa puuhaa.
Katsomossa, jossa on katto päällä aiheuttaa kaiku sen, että on syytä olla tulpat korvissa; oluen ja makkaran nauttiminen ja pyörien katselu on paljon mukavampaa.
Aika-ajot ajettiin märällä kelillä ja alustavaksi lähtöjärjestykseksi muodostui Checa, Bayliss, Gibernau.

Kun päivä oli saatu pulkkaan oli aika lähteä takaisin hotellille. Tätä ennen olimme jo saaneet hankittua pakolliset viralliset Czech MotoGP -t-paidat (15eur). Päätimme kokeilla bussia keskustaan ja se lähtikin aivan pääportin vierestä 30 minuutin välein. Matka meni vanhaa tietä pitkin, joten moottorielle ei tarvinnut mennä. Päätepysäkiltä oli muutaman kilometrin kävely hotelliin. Ilta kului illallisen merkeissä ja olutta nauttien.

Lauantai 21.8 valkeni samanlaisena kuin perjantaikin; ilma näytti epävakaiselta. Vahingosta viisastuneena pitkät housut jalkaan ja takki mukaan radalle. Matka jälleen taksilla.
Porukkaa oli paikalla jo selvästi enemmän mutta mistään ruuhkasta ei vielä puhuttu. Katsomoamme vartioi useamman järkkärin joukko, jotka pitivät huolen siitä, että vain kyseiseen katsomoon oikeuttavilla lipuilla pääsi sisään. Tarkkaa ja täsmällistä toimintaa. Tarkkaa ja täsmällistä oli myös wc:ssä käynti, josta piti maksaa 10korunaa. Tätä hieman Pekan kanssa ihmettelimme, mutta päädyimme laskemaan tuon 10korunaan lisää oluen hintaan (yhteensä 50korunaa) ja hinta oli edelleen suomalaisittain halpa! Tarkan korunan kaveri olisi valinnut 20metrin päästä bajamajan, jossa helpotus maksoi vain 5korunaa.

Rata oli jälleen märkä ja selvää oli, että sessiot tullaan ajamaan märällä. MotoGP vapaissa harjoituksissa Shakey vetäisi kaikkien haisaidereittein äidin ja jäi makaamaan radan pintaan. Pahannäköinen tilanne ja pyörästä valuneiden nesteiden takia sessio keskeytettiin. Shakey vietiin helikopterilla sairaalaan, mutta uutisista myöhemmin kuulimme, että mies oli kunnossa.

Aika-ajossa nopeinta vauhtia pitivät Gibernau, Barros ja Rossi.

Matka Brnoon taittui taas bussilla, mutta nyt alettiin jo olla lähituntumassa muiden matkustajien kanssa. Päätepysäkille saavuttuamme huomasimme, että aivan pysäkin vieressä oli Starobrno -tehtaan panimo ja iso olutterassi. Paikalla oli jo muutama muukin kisaturisti ja varasimme pyödän nestetankkausta varten. Tapasimme sattumalta pari tuttua kaveria Moto Guzzi -kerhosta. Maailma on pieni!

Illalla oli ohjelmassa tutustuminen Spielberkin linnaan sitten illallinen ja baarikierros. Ja hyvissä ajoin nukkumaan!

Kisa-aamu sunnuntai 22.8. valkeni hieman kirkkaampana ja aamiaisen jälkeen jälleen taksilla radalla. Nyt alkoi taksin saaminen olla jo hieman työläämpää. Katsomo oli jo täynnä, mutta mitään tungosta ei edelleenkään ollut. Myös järkkärit alkoivat jo muistaa pohjolan vaaleat hakkapeliitat ja lippuja ei paljon tarvinnut enää vilauttaa.

Satapiikkisten kisasta oli jo sikäli mielenkiinto mennyt, että Mika Kallion starttipaikka oli niin kaukaa kärjen takaa, ettei sieltä millään pääsisi kärkiryhmään. No Mika sitten aika pian joutui keskeyttämäänkin. Saman kohtalon koki tallikaveri Stoner, joka sortui kärkipäässä ajovirheeseen ja kaatoi pyöränsä.
Ajo Motorsportin Lukas Pesek oli hyvässä vauhdissa, mutta oikealle kääntyvässä mutkassa takapyörä lukittui ja Lukas nurin: Ajovirhe vai mekaaninen vika? Näytti mekaaniselta vialta.
Lorenzo otti voitin Derbillä, toisena Dovizioso ja kolmantena vanha herra Locatelli. Kärjen taistelu oli mukavaa katsottavaa.

250-kuutioisissa ei Aprilian Poggialilla vieläkään kulkenut. Mies on kuin varjo viimekaudesta.
Kisa oli sangen eriskummallinen sateen uhkineen. Ensimmäinen tapahtuma oli jo parin kierroksen jälkeen kun kärkikuljettaja Porto nosti käden pystyyn sateen merkikisi, mutta miehen ihmetykseksi punalippua ei ilmestynyt. Pedrosa, de Angelis ja de Puniet menivät heittämällä Portosta ohi. Mahtoi olla miehen ilme näkemisen arvoinen.
Muutama kierros ennen loppua de Angelis kaatui selvästikin sateen liukustamalla radalla ja Pedrosa pyysi punalippua. Ei nytkään punalippua ja ohi menivät Porto ja de Puniet. Aprilialle kaksoisvoitto mutta Pedrosan mm-johto on edelleen vakuuttava.

Selväksi kävi, että MotoGP -pyörät pääsisivät ajamaan kuivan kisan ilman sateen uhkaa.
Kärjessä käytiin tiukkaa vääntöä ja vain hetkeksi Sete luovutti Valelle kärkipaikan.
Biaggi pysyi hyvin vauhdissa, mutta ei hänkään pystynyt haastamaan Seteä.

HRC:n kuskit Barros ja Hayden tyrivät viikonloppunsa kaatumiseen ja pääsuoralle johtava mutka keräsi myös muutaman kaatuneen.

Ducatit eivät päässeet kunnolla vauhtiin ja Troy Bayliss keskeyttikin jo alkuvaiheessa. Capirossi esitti varmasti päivän komeimpia power slideja tultaessa pääsuoralle. Komeaa katsottavaa, mutta kello ei tykkää.

Shakeyn ollessa "well-shaken" -tilassa McWilliams sai tapella Kawasaki kuskien kanssa jäännöspisteistä ollen 14.

Kisan jälkeen päätimme odotella pahimman rynnistyksen ja katsoa BMW Boxer Cupin alun. Lähtörivistön viimeisenä oli keski-ikäinen n. 120 kiloinen herrasmies kapuamassa bemarin päälle vanhoissa dainesen nahoissa. Hupaisa ilmestys, jonka irtoaminen lähtöviivalta piti seurata ennenkuin lähdimme metsästämään bussia kohti keskustaa.

Bussi oli täyteen ahdettu, mutta pulleiden saksalaisten peesissä saimme istumapaikat!

Ja jälleen Starobrnon terassille korjaamaan nestehukkaa.

Hotellille, illalllinen ja baari-kierros.

Olimme bookanneet paluun Rostockista tiistai-illaksi 24.8 klo 21, joten mitään kiirettä ei ollut lähteä paahtamaan tukka putkella kohti satamaan. Tämä oli sikäli hyvä juttu, että liikenne pienellä rajatiellä oli jo tulomatkalla todella hidasta. Olimmekin jo päättäneet käyttää hieman pienempää tietä pohjoisempana, jotta se ei olisi niin täynnä rekkoja.
Maanantain aikana olimme suunnitelleet ajavamme yöksi vaikkapa Berliinin kupeeseen Potsdamiin tai sitten olisimme jääneet jo Dresdeniin.

Maanantaina 23.8 maksoimme hotellin ja haimme pyörät tallista. Pekan Ducati oikutteli sammuen jo liikennevaloissa, mutta kylmänä se on aina ollut hieman kranttu liikkumaan.
Kamat pyörän päälle ja matkaan. Moottoritiellä oli useampi kolari ja ajoimmekin hyvin varovaisesti.

Matka sujui hyvin kunnes pääsimme Prahan ohitustielle; yhtäkkiä Pekka ilmestyy viereeni ja viittoillen osoittelee punaista pyöräänsä. Nopeasti tien sivuun ja katsomaan, että mikä hätänä. Pekan ensimmäiset sanat oli: "Nysse paska leves!". Ducatin kone vielä kävi, mutta moottorihäiriön merkkivalo paloi. Pekka sammutti moottorin ja se ei enää käynnistynyt. Voihan rähmä!

Olimme nelikaistaisen tien pientareella ja 200 metrin päässä oli Aral -huoltoasema. Ei muutakuin minä Aprilialla ajaen sinne ja Pekka tuupaten Ducatia perässä.
Siinä sitten arvailemaan, että mitä nyt tehdään. Nykyisille pyörille ei enää juuri pysty tekemään mitään; ne joko toimii tai ei. Ducatilla tämä homma on hoidettu Euroopan laajuisella tiepalvelulla, joka on voimassa pyörän takuun ajan. Selvitämme huoltiksen osoitteen ja sitten soittamaan suomalaiseen palvelunumeroon.
Numero yhdistyy autoliittoon, jonka kautta homma lähtee etenemään: suomalainen kaveri faksaa tiedot tsekkiläiselle kolleegalleen, jonka lupaa ottaa yhteyttä meihin. Ei mene aikaakaan, kun kaveri tsekeistä soittaa ja sanoo hinausauton tulevan noin tunnin kuluttua.

Onneksemme Aral -huoltiksen takana on baari ja ruokapaikka, joten jano ja nälkä eivät pääse yllättämään. Kuluu kaksi tuntia ennenkuin hinuri on paikalla; ruuhkaa kuulemma.
Juttelemme hinausauton kaverin kanssa ja spexi on seuraava: Ducati viedään huoltoon, joka on Kladnossa noin 30 kilometrin päässä aivan toisella puolella kaupunkia. Pekan 999 työnnetään autoon ja liikkeelle. Minä seuraan perässä, kun karavaanimme kulkee ruuhkassa Prahan keskustan läpi.

Kun lopulta pääsemme Ducati -huoltoon alkaa viimeinenkin usko loppua pyörän kuntoon saamiseen. Paja on pienen kylän laitamilla ja voisi olettaa, että siellä korjataan enemminkin vanhoja komentotalouden aikaisia saavutuksia kuin italialaisen insinööritaidon hedelmiä.

Mutta hetken katselu ja keskustelu päämekaanikko Robertin vaimon Jarmilan kanssa paljastaa, että homma on hallussa. Robert on kisakuski, joka on ajanut Ducatilla ja lopetettuaan ryhtynyt hoitamaan huoltoa. Pajalla on heti esillä Robertin itselleen rakentama kisa-Ducati. Ja Jarmila saa meidät vakuuttuneeksi; jos joku saa pyörän toimimaan, niin se on Robert.

Meille tarjotaan mehua ja Jarmila selostaa miten edetään; aluksi Ropert tutkii onko vika jokin ihan pikku juttu. Tähän menee noin tunti. Samalla he tilaavat kaverin Prahan varsinaisesta Ducati-liikkeestä tuomaan kiireesti 999:n puolaa, jota osaa Robertin varastossa ei ole.

Istumme alas toimistoon ja nautimme Jarmilan tarjoamat kahvit. Robertin huhkiessa pyörän kanssa käymme läpi tsekkien suhteen naapuriinsa saksalaisiin sekä EU:n vaikutuksen ihmisten elämään. Samalla alamme Pekan kanssa spekuloida, että missä pirussa vietämme seuraavan yön. Olin jo soittanut lauttayhtiöön ja siirtänyt paluun yhdellä päivällä.
Jarmila ehdottaa, että hän ja Robert voivat tarjota vierashuoneensa ja illalla grillataan ja juodaan olutta. Olemme otettuja tarjouksesta ja päätämme odottaa miten pyörän kanssa käy.

Kaveri Ducati-myymälästä saapuu paikalle puolan kanssa. Kaveri sattumoisin seurusteli Robertin siskon kanssa, joten hommaa hoidettiin ikäänkuin perhepiirissä.
Robert heitti puolan paikoilleen ja Ducati hyrähti käyntiin niinkuin pitääkin! Upeaa työtä ja loistavaa palvelua!

Jouduimme vielä torjumaan Robertin ja Jarmilan tarjouksen yöpaikasta ja päätimme hankkiutua lähellä olevalle Prahan lentokentälle etsimään lentokenttähotellia. Heitämme jäähyväiset ja Ducati-firman kaveri opastaa meidät lentokentän liittymään. Heti liittymästä noustuamme edessä häämöttää persoonaton uusi lenttokenttähotelli ja bookkaamme itsemme sisään.

Ilta kulutetaan käymällä läpi vielä useaan kertaan päivän moninaiset tapahtumat olutlasin ääressä.

Tiistaina 24.8. löydämme hotellin vierestä business centerin kanttiinin, jossa aamiainen maksaa murto-osan hotellin aamiaisesta. Päätämme lähteä ajamaan 7-tietä kohti Saksan Chemnitziä.
Pääsemme vain joitakin kymmeniä kilometrejä, kun koveneva sade pakottaa pukemaan gummi-puvut päälle. Ajelemme pikkuteitä pitkin kohti Wittenbergiä, jossa Luther naulasi teesinsä aikoinaan kirkon seinään. Välillä lounas rekkamiesten baarissa ja sateen sekaan.

Lopulta Wittenbergissä. Alamme jo olla aika poikki sateessa ajamisesta, eikä ruuhkaiset pikkutiet paljoa auta tilannetta. Ajamme vanhankaupungin länsipäähän ja löydämme hotellin.

Hotelli on aivan juuri valmistunut ja se on jonkinlaisen säätiön hoidossa. Ihmetys on suuri kun pääsemme huoneisiin; todella luksusta! Joka puolella on lehtisiä ja kirjasia vitamiineista ja muusta hörhöilysta. Hotelli on säätiön koulutuskeskus. Säätiötä johtaa lipevän näköinen saksalainen Herr Doctor en-muista-nimeä. Aina joku keksii hyvän busineksen ennen meitä! Pekalle epäilenkin, että aamiaiseksi on vain ituja, mutta onneksi luulo osoittautuu vääräksi; saamme lihaa ja juustoa; toki luomu -sellaista.

Keskiviikkona 25.8 meillä on loistavaa aikaa ajaa rauhassa Rostockiin ja valitsemmekin reitin, joka kulkee pikkuteitä pitkin. Matka kulkee sujuvasti ja esteri tervehtii meitä vain kerran ravakalla kuurolla. Satamassa olemme pari tuntia ennen laivan lähtöä. Pekan Ducati pelasi loistavasti!

Laivaan sisäänajo ja ensimmäisen kerran matkojemme aikana laivan henkilökuntaan kuuluva kaveri kiinnittää puolestamme pyörämme asiantuntevasti kanteen kiinni. Loistavaa palvelua!

Hyttiin, suihkuun ja oluelle!

Torstai 26.8 sujuu taas aikaa kuluttaen laivalla ja tankaten kunnolla Superfastin buffassa. Ihan hyvä kokemus.

Hangossa meitä tervehtii kotimaa ja vesisade. Kotiin on jo sen verran kiire, että päätämme jatkaa nahkoilla loppuun saakka.

Reissu takana!

Apriliassa ainut menetys oli yksi katteen alakiinnike ja lisäharmina kolme kertaa ilmauksen vaatinut kytkin. Ilmaus onneksi sujuu minuutissa. Kilometrejä kertyi tasan 2000.

Brnon keskusaukio:

Hotelli Slavia:

Märkä rata:

Piikkikuski purkaa paineita ja tytöt seuraavat silmä tarkkana:

MotoGP podium:

Sete vakavana:

Starobrno: