ACF SUMMER TOUR 2005
&
SAKKE ON THE ROAD AGAIN
Lago di Garda
Taustaa tapahtumille
Tämä kertomus on jatkoa APRILIA CLUB FINLAD SUMMER TOUR 2005 kertomukseen, jossa matkailemme Pekan & Liisan kanssa: Italian pohjoisosan, Sardiniaan, Corsican, Italian Alppien, Dolomittien, Itävallan Alppien, Slovenian, Kroatian, Unkarin, Slovakian, Puolan, Liettuan, Latvian ja Eestin kautta Korpi Kontioon 2005 Pistohiekalle.
Day 10
Harry, Marcus, Kalevi ja Kurre lähtivät aamulla kohti Rostockia ja Suomea. Ivar & Ave jäävät vielä Cavalinoon, josta jatkavat Milanoon ja Alppien kautta juhannukseksi Eestiin. Matti & Kyllikki jäävät myös odottamaan ystäviään ja kiertelemään Italian pohjoisosaa viikoksi.
Lähdemme matkaan 0900, suuntana Livorno ja lautta Olbian Sardiniassa. Ajamme meren läheisyydessä pikkuteitä pitkin Venetsian ohi ja ihailemme kanavia. Siirrymme moottoritielle Padovan eteläpuolella ja jatkamme kohti Bologna. Tankkaus tauolla, Eestiläinen nuoripari käy juttelemassa Italian matkailusta ja toivotta hyvää matkaa. Jatkamme moottoritietä pitkin ja käännymme pikkutielle ennen Modenaa, josta suuntaamme Maranelloon.
Saapuessamme tähän Ferrarin kotikaupunkiin tunkee infernaalinen meteli kypärän läpi jo viisi kilometriä enne Fioranon rataa. On Montrealin kisaviikonloppu ja Ferrari testaa vielä omalla radallaan. Täällä ei kukaan valita ratamelusta, vaikka talot ovat n. 20 metriä radan reunasta, rata keskellä kaupunkia ja meteli sanoinkuvaamaton. Vierailemme Calleria Ferrarissa, ja ihastelemme Italialaisen autoteollisuuden luomuksia, ja F1 autojen kehityskaarta, mielenkiintoinen ja vierailun arvoinen paikka mikäli liikkuu kulmilla.
Pekka ja Liisa Calleria Ferrarin edessä
Pekka ja F 1 varikko Ferrari ENZO
Jatkamme matkaa vuoriston yli kohti Luccaa. Tie SS 12 on taas todella mukavaa mutkatietä ja ajaminen maistuu. Monte Cimonen lähellä olemme 1400m meren pinnan yläpuolella ja lämpötila laskee + 14 °C. Pysähdymme kahville tavernaan Pievepelagon lähellä ja ihailemme maisemia. Matkamme jatkuu vuoren rinnettä alas kohti Luccaa, josta suuntaamme Pisaan, käymme katsomassa tornia joka on edelleen vinossa, joten antaa olla.
Monte Cimone 2165m Pisa
Ajamme Pisasta rantatietä pitkin Livornon satamaan. Kello on 22:00, kun saavumme terminaalille. Menemme Pekan kanssa tiedustelemaan lauttalippuja Olbiaan. Lippuluukulla selviää, että lautta on melkein täynnä, koska on perjantai-ilta ja kaikki ovat menossa Sardiniaan viikonlopuksi. Neuvottelemme jonkin aikaa virkailijan kanssa ja saan ostettua liput Livorno – Olbia – Bastia – Livorno, jotka ovat samanhintaiset kuin yhdensuuntainen matka. Meno Livorno – Olbia on erittäin kallis, mutta ainoa mahdollisuus. Ajamme laivaan, joka lähtee 22:30. Sidomme pyörät omilla liinoilla, koska laivaväki käyttää likaista puotinarua ja ei välitä pyörästä tai sitomisen laadusta, nimimerkillä kokemusta on. Laivalla selviää menolipun korkean hinnan syy: yhdeksännen kerroksen sviitti, jossa kaksi huonetta parivuoteineen, kylpyhuone ja jääkaappi. Oluet kylmään ja suihkuun. Näitä hyttejä oli koko laivassa vain kaksi kappaletta. Suuntaamme syömään itsepalveluravintolaan, joka on myös erittäin kallis, kolmen hengen lasagne, leivät, salaatit ja pullo viiniä 50€, tämä ei ole duty free lautta. Näille lautoille kannattaa varata liput netistä ja yleensä maanantain lautat ovat halpoja; viikonloppuina hinnat ovat kysynnän vuoksi korkeat.
Day 11
Herään aamulla kuudelta. Kuuman suihkun kautta aamukahville ja kannelle ihailemaan Sardinian koillisrantaa ja Porto Cervon maisemia. Pekka ja Liisa nousevat myös aamutoimille ja tulevat kannelle ihastelemaan tyyntä rannikkoa, lämpötila on +24 °C, vaikka kello on kahdeksan.
Pekka & Liisa tähyävät Olbian sataman Pyörät ja Mariposan leiri taka-alalla
Olbiassa ajamme ulos laivasta ja suuntaamme aamiaiselle rantakadun kahvilaan. Odotamme liikenteen rauhoittumista kaupungissa, koska neljästä laivasta tulee riittävästi liikennettä. Paninien, tuoremehujen ja kahvien jälkeen suuntaamme pikkuteitä pitkin kohti Teltiä. Tie on mukavaa mutkatietä vailla liikennettä. Montin lähellä vaihdamme isommalle tielle kohti Sassaria ja Algheroa ja ajamme pätkän ilman pysähdyksiä.
Saavumme Algheron noin klo.11:00 ja suuntaamme suoraan Mariposan leirintäalueelle ja laitamme leirin pystyyn. Saamme teltat ja leirin hyvin puiden alle varjoon, joka kannattaa ottaa täällä huomioon, sillä ilman varjoa olo voi tulla tukalaksi, etenkin aamulla kun aurinko lämmittää teltan. Lähdemme kaupungille hankkimaan ruokatarvikkeita ja muuta leiriin tarvittavaa.
Sari ja Liisa leirissä Sardinian rantatietä
Käymme kevyellä lounaalla ja palamme leiriin. Pekka ja Liisa lähtevät rannalle, jonne on 30 metriä ja minä käyn vielä etsimässä grillaustarvikkeita kaupungilta. Samalla käyn hakemassa Sarin lentokentältä. Illalla tarjoamme tytöille illallisen kaupungilla ja tietysti Limonzelloa ruusujen kera.
Day 12
Tukevan leiriaamiaisen jälkeen lähdemme ajelemaan pikkuteitä pitkin kohti Villanova Monteleone, jonne pysähdymme kahville ja juomaan vettä, koska sisämaassa kuumuus todella tuntuu. On sunnuntai ja kaupungin asukkaat ovat kokoontuneet kulkueeseen jossa on soittokunta ja mahtava määrä lipunkantajia ja muuta väkeä, joku ampuu myös ilotulitusraketteja; paikallista kulttuuria. Lähdemme kahvilan pihasta ja noin kahdensadan metrin ajon jälkeen Pekka kertoo radiolla, että Liisan rahapussi on kadonnut. Käännymme takaisin ja etsimme rahapussia tieltä ja kysymme kahvilasta, mutta tuloksetta. Rahapussi oli nähtävästi pudonnut taskusta, kun Liisa nousi pyörän päälle. Paikallinen ystävällinen mies opastaa meidät carabinierin toimistolle, joka on kuitenkin kiinni, koska kaikki ovat kulkueessa. Liisa kuolettaa kortit ja on vihainen ja alakuloinen. Jatkamme matkaa sisämaan vuoristoa pitkin, välillä lämpötila nousee +34 °C ja on todella kuivaa. Lähestyessämme Bosan kaupunkia ja merta ilmanala muuttuu heti vuoren meren puolella. Pysähdymme Bosan kanaalin ranta tavernaan juoma tauolle; neljä henkeä juo neljä colaa ja 1,5 litraa vettä ja minä tietysti vielä kahvin, joten nestettä kuluu. Lohduttelemme Liisaa; mukana taitaa myös olla jo pientä huumoria. Algherossa käymme kaupassa ostamassa illallistarvikkeet ja palaamme leiriin. Kysyn rahapussista leirintä alueen respasta ja heillä oli ilmoitus että portfolio on löytynyt ja sen voi noutaa Villanovan carabinierilta; ilmoitan että noudamme sen huomenna. Leirintäalueen porttikortti oli portfoliossa, jonka perusteella carabinieri osasi soittaa respaan. Iltaa vietämme ruokaa laittaen ja viiniä nautiskellen; Liisakin alkaa jo leppyä, joten valtakunnassa kaikki hyvin ja huomenna kohti uusia seikkailuja ja hakemaan Liisan portfolio.
Bosan kanaali Näkymää Sardinian rantatieltä
Day 13
Tuoreet leivät leirintäalueen kaupasta ja tukeva sademetsäaamiainen, jonka jälkeen suuntaamme jälleen Villanovaan hakemaan portfoliota. Käyn tiedustelemassa uusia renkaita paikalliselta Aprilia dealerilta. Capoon sopivia renkaita ei saarelta löydy ja aikaa menee kaksi tuntia eikä valmista tule; kerron palaavani illalla uudelleen. Pekka sai kuitenkin hankittua uuden kevyemmän ajotakin alennusnaulakosta.
Tie on siis tuttu, joten vauhtia voi pitää mukavasti ja kuluttaa jalkatappeja. Saavumme carabinieri asemalle ja parkkeeraamme puun varjoon, soitamme kelloa ja paikallinen poliisipäällikkö tulee iloisesti avaamaan. Liisa näyttää passia ja saa portfolionsa takaisin. Portfoliossa on kaikki tallella, myös 275€ käteistä. Poliisipäällikkö on ylpeä ja selittää että Villanovassa on vain rehellisiä ihmisiä ja että se on hyvä kaupunki. Liisa allekirjoittaa paperit, joista saa kopion itselleen. Kiitämme ja poistumme iloisina. Pekka ja Liisa päättävät lähteä takaisin leiriin ja rannalle, Sarin kanssa lähdemme ajelemaan pikkuteitä kohti pohjoisrannikkoa. Ajelen pikkuteitä pitkin, liikennettä ei juuri ole, mitä nyt joku paikallinen ratsastaa hevosella vastaan. Ajelemme Porto Torresin ja pysähdymme rantakadulle kahville. Ohi ajava auto pysähtyy ja siitä nousee Richardo, joka veti viime vuonna Grandi Motocilisti kokoontumista, hän pyytää minua mukaan parin päivän päästä alkavaan Sardinia & Corsica Grandi Motocilisti kokoontumiseen. Joudun ikävä kyllä vastaamaan kieltävästi, vaikka olisihan heidän kanssa ollut mukava ajella. Juttelemme FIM rallista, johon he ovat tulossa. Olisivat kiinnostuneet käymään Venäjällä; suosittelen asian unohtamista ilman kutsua paikalliselta taholta.
Liisa, Sari ja Capo Sardinian rantatiellä Matkalla Capo di Nepttunon majakalle
Jatkamme lounaalle Stintinoon, jonka lähellä on myös Nordkapp niminen paikka, josta Motoclub Nordkapp di Sardagena on saanut nimensä. Nautimme lounaan idyllisessä rantatavernassa ja ajelemme sataman kautta pikkuteitä pitkin kohti Palmadulaa. Jatkamme maalaismaisemassa Capo di Nepttunon niemelle nautiskellen maisemasta ja pienestä mutkatiestä. Palaamme leiriin, lähden vielä tiedustelemaan renkaita ja käymään kaupassa. Renkaat olivat muodostua ongelmaksi. Uudet Dunlopit luvataan kuitenkin lennättää mantereelta keskiviikoksi. Tosin alan jo epäillä asiaa, mutta maksan takuusumman 200€ ja sovin vaihdon keskiviikoksi klo 16:00, joten ehkä ne tulevat. Palaan kaupan kautta leiriin ja rannalle uimaan, jossa muut ovat viettämässä aikaa. Illalla valmistamme taas gourmet illallisen Trangialla, kuten meillä on tapana.
Day 14
Vietämme pyykki- ja vapaapäivää ja otamme rennosti. Kävelemme kaupungilla, pesemme pyörät ja pyykit ja nautimme välillä huurteista juomaa. Liisa jopa kävelyttää Pekan kaksi kertaa rantakatua pitkin satamaan, onneksi minä pääsen helpommalla. Tutkin karttoja ja suunnittelen tulevaa matkareittiä Corsicalle ja eteenpäin. Missä olisimme juhannuksena? Iltaa vietetään totutun kaavan mukaan. Ihminen on kekseliäs, ainakin ruuan laitossa.
Day 15
Lähdemme aamulla ajelemaan pienelle lenkille Capo di Nepttunoon, jotta Pekka ja Liisakin näkevät paikan. Ajelemme pitkin pieniä rantateitä ja poikkeamme katsomaan kiinnostavia paikkoja. Löydämme myös kylän, jossa ei ole enää yhtään asukasta; vain jonkinlaisen kaivoksen jäänteet.
Capo di Nepttuno Alf Sardinialla
Pekka & Liisa ja Wing Capo, Nuraghi ja allekirjoittanut
Sardinian maisemaa Lisko leirivahtina
Tältä luoteisrannikolta löytyy paikkoja, joissa ei varmasti tapaa turisteja ainakaan vielä. Tosin uusia holiday resort rakennuskohteita on aloitettu. Palaamme iltapäivällä takaisin leiriin, koska minun pitää olla renkaanvaihdossa siestan jälkeen. Saavun Aprilian huoltoon ajoissa ja juttelen huollon kavereiden kanssa, jotka kertovat että renkaat ovat saapuneet; hyvä niin. Ajan Capon nosturille, takapyörä irti ja kaveri ottaa Capon takapyörän ja uuden takarenkaan skootteriin, ja lähtee rengasliikkeeseen vaihdattamaan uutta rengasta; kuljetus näyttää aika hurjalta. Itse lähden kävelemään kaupungille ja palaan kolmen vartin päästä takaisin, jolloin takapyörä on jo paikoillaan ja etupyörä matkalla; myös vanha rengas on palautettu. Puolen tunnin päästä saapuu myös etupyörä. Vaihdatan myös etujarrupalat, jotka ovat kuluneet lähelle vaihtorajaa. Etupyörä asennetaan paikalleen, mutta huoltomies kiristää mutteria ilman momenttiavainta hampaat irvessä. Yritän huomauttaa, että tulee aivan liian tiukkaan ja avaamme mutterin ja aloitamme alusta. Saan renkaat vaihdettua ja maksan laskun, joka sisältää lentorahdit, vaihtotyön, tasapainotuksen ja jarrupalat: 400€, eli halvempi kuin Suomessa. Käyn vielä ostamassa Sarille kassin, jotta hän voi viedä tavaraa, jota emme enää matkalla tarvitse takaisin Suomeen. Palaan leiriin ja pakkaamme tavarat, sillä huomenna matka jatkuu kohti Corsicaa ja Sari lentää pohjolaan. Käyn vielä selvittämässä laskun, jotta voimme lähteä aamulla aikaisin. Illalla käymme kaupungilla syömässä ja törmään siskoni entiseen mieheen, joka on lomailemassa. Vaihdamme kuulumisia; maailma on edelleen pieni!
Day 16
Aamulla herätys on klo 05:15 ja aamiainen. Työnnän pyörän leirintäalueen portille. Ajoportti on kiinni, yövuorossa oleva manolito naureskelee ja käskee nostamaan pyörän aidan yli. Selitän asian ja hän avaa vastahakoisesti portin naureskellen. Käyn viemässä Sarin lentokentälle ja palaan takaisin leirintäalueelle. Jätän pyörän portin ulkopuolelle, koska ajo on sallittu vain klo 07:00 – 22:00 välisenä aikana. Manolito on kuin seipään niellyt ja silmät teevadin kokoisina, kun näkee minut uudestaan; ajatteli varmaan, että en tule enää takaisin. Pekka ja Liisa ovat jo purkaneet osan leiriä ja pakkaan loput omat tavarani. Käyn hakemassa pyörän heti klo 07:00 ja pakkaamme pyörät ja suuntaamme Porto Torresin kautta St Teresa Galluran ja Corsican lautaan. Porto Toresin jälkeen ohitamme kolaripaikan, jossa motoristi oli ajanut kääntyvän auton kylkeen ja menehtynyt; ikävä näky. Tie on muuten hienoa ja ajamme osan matkaa vanhaa rantatietä, jolla maisemat ovat paremmat kuin uudemmalla ja suuremmalla tiellä. Saavumme St Teresa Galluraan sopivasti 09:00 ja seuraava lautta Bonaficioon lähtee 09:30, joten shortsit jalkaan ja ostamaan liput ja kahvit. Lauttamatka kestää vain 45 minuuttia.
Näkymä Bonaficion lahdelle Bonaficion lahden suu mereltä
Ajamme Bonaficion rantakatua turistiryhmiä väistellen ja suoraan tankille, jonka jälkeen pyörät parkkialueelle ja syömään pikalounasta. Lämpötila on +27 °C ja pukeudumme sen mukaisesti. Lähdemme ajamaan kohti Ajacciota. Tie N 196 on minulle tuttu viimevuodesta, joten päästelen taas menemään mukavaa vauhtia ja Pekka seuraa perässä. Corsica on paljon karumpi saari kuin Sardinia ja vuoret ovat terävämpiä, joten maisema on erilaista kuin edellisellä viikolla. Pysähdymme kahville ja juomaan näköalapaikalle noin 45 min ajon jälkeen. Paikkaa pitää vanha rouva, jolla on useita koiria ja kissoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän raajarikkoja, koska ovat jääneet autojen alle tavernan edessä. Näköalat ovat kyllä hienot. Pekka ja Liisa ihmettelevät saaren profiilia ja erilaisuutta verrattuna Sardiniaan. Ajamme mutkatietä nautiskellen ja välillä kisaillen paikallisten autojen kanssa. Pysähdymme taas noin puolen tunnin ajon jälkeen ja päätämme valmistaa lounaan tien varressa. Ohi ajavat ihmettelevät meidän kenttäkeittiötä!
Etelä Corsican rantatietä Motoristilounas etelä Corsicalla
Lounaan jälkeen Pekka ja Liisa lähtevät ajamaan edeltä ja minä ajan heidät kiinni vartin päästä.
Ajaccioon saavuttaessa havaitsemme poliisien tutkan, tosin kaupunkialueella; epätavallinen näky täälläpäin. Joudumme ajamaan noin kaksikymmentä kilometriä kaupunkialueen ruuhkissa. Tämä ei ole mukavaa, koska hiki valuu koko ajan. Jatkamme Coto de Mer rantatielle D 81, jolla on todella nautittava ajaa kaupungissa hikoilun jälkeen. Välillä tiellä on todella paljon savua, koska maa-alueita kulotetaan. Savu käy henkeen, mutta onneksi olemme menossa poispäin kulotusalueista. Käymme ostamassa illallistarpeet: pastaa, kanapihvejä, roteja, leipää ja viiniä. Jatkamme matkaa etsien sopivaa leirintäaluetta, mutta sopivaa ei oikein löydy. Päätän jatkaa Gargêsen pohjoispuolelle, jossa on tuttu motoristien camping. Kurvaamme leirintäalueelle ja kerron käyneeni täällä jo viime vuonna, jolloin hintakin tippuu 1€ / henkilö. Ostamme myös kylmät huurteiset ja pystytämme leirin puiden varjoon. Suihkun jälkeen valmistamme illallisen ja nautimme ranskalaisia rypäletuotteita
Day 17
Nousen aamulla klo 06:00, keitän aamukahvit, istuskelen ihaillen aikaista aamua vuorilla ja pakkaan leirin. Pekka ja Liisakin nousevat ja liittyvät aamiaisseuraan. Lähdemme jatkamaan matkaa 07:45. Maisema tulee vaihtumaan Pianan vuoren toisella puolella. En kerro asiasta Pekalle ja Liisalle, vaan odotan heidän reaktioitaan. Matkan teko maistuu ja juttelemme Pekan kanssa radiolla Corsica rallista ja tieprofiileista, Pekka alkaa jo ihmetellä tien geometriaa ja profiilia. Saavumme Pianaan ja Pekka kysyy radiolla että mitä tapahtui, kun maisema vaihtui täysin. Pysäytän kallion koloon levennykselle, johon pyörät juuri mahtuvat; ihastelemme ja ihmettelemme maisemaa.
Lehmiä tiellä, huomaa rotvalli Näkymä Pinan ohituksen jälkeen
Näkymä Porton lahdelle Tie näkymää Porton pohjoispuolelta
Maiseman muutos on todella uskomaton. Seuraan Pekan ja Liisan reaktioita, jotka ovat kyllä näkemisen arvoiset. Tie alkaa laskea jyrkästi vuoren rinnettä kohti Portoa. Suorat ovat pituudeltaan maksimissaan 50m. Suoran jälkeen seuraa 90º - 200º käännös ja rotvalli on epämiellyttävä, kuten kuvasta näkyy. Lähestymme Portoa ja tiellä on lisää lehmiä ja vasikoita. Pekka kertoo radiolla, että yksi vasikka hyppäsi tieltä rotkoon; ehkä vain tien alapuolella olevaan pusikoon. Pysähdymme tankille ja jäätelölle Portossa, josta jatkamme kohti Calvia. Tie käy vain kääntymässä alhaalla ja nousee taas vuoren seinää ylös lahden pohjoisrannalla; maisemat ovat huikeita. Välillä on tietyötä, koska tietä levennetään ja parannetaan, jotta bussit mahtuisivat kulkemaan. Nykyisin tiellä on 14 metrin maksimipituus autoille. Ohittamiseen pyörälläkin on vain muutamia mahdollisuuksia. Ajamme Calvin vahaa rantatietä, jolla ei ole nykyisin kuin polku- ja moottoripyöräliikennettä. Ilman lämpötila on jo noussut +34 ºC ja pysähdymme välillä varjoon juomatauolle. Saavumme Calviin ja menemme paikalliseen markettiin etsimään kameran muistikortteja ja kertakäyttögrilliä sekä grillattavaa. Pysäköimme pyörät varjoon lipan alle ja siirrymme ilmastoituun markettiin. Sisään tulee perässämme nuoripari, joka tervehtii ohi mennessään suomeksi. Teemme ostokset ja menemme pakkaamaan pyöriä lipan alle varjoon. Nautimme samalla välipalan paninigrillin antimista.
Tauko Pianan ja Porton välillä.
Suomalainen pariskunta tulee juttelemaan: ovat vuokranneet talon parin sadan metrin päästä rannalta viikoksi toisen pariskunnan kanssa ja ajelleet välillä päiväreissuja ja ovat lähdössä huomenna
Maisemaa matkalla Portosta Calviin
takaisin mantereelle Ajacciosta, jonne aikovat ajaa aamulla 220km moottoritietä pitkin. Eivät tienneet, että lauttoja Nicaan lähtee myös 60km päästä L’lle-Rousesta. Kehotan vaihtamaan liput. Juttelemme pyöräreissuista ja kerron ajoreiteistä Ranskan Alpeilla; toivottelemme hyvät reissut. Lähdemme ajamaan pieniä teitä vuoristokylien kautta kohti Bastiaa. Tunnin ajon jälkeen päätämme mennä isommalle tielle. Pysähdymme jokivarteen Ponte-Leccian ja Vescovaton välillä; vuoriston vesi on kirkasta.
Liisa pesulla joella Grilli tullilla La Pietreassa
Käymme Bastiassa vaihtamassa lauttaliput maanantaiksi, joten meillä on vielä kaksi ja puoli päivää, jonka olemme päättäneet viettää tutkimalla Cap Corsen niemeä. Käymme Bastiassa lauttaterminaalia vastapäätä olevassa moottoripyöräliikkeessä ostamassa kevyempiä ajovarusteita, koska ilma on päivällä yli +30 ºC ja pohjolan ajovarusteet ovat turhan kuumat. Suuntaamme kohti Cap Corsea etsien sopivaa leirintäaluetta. Löydämme sopivan hiljaisen leirintäalueen La Pietreasta 30 km Bastiasta pohjoiseen. Vastaanotossa on kyltti, jossa kerrotaan hinnat ja ”Majoitu rauhassa selvitämme paperit myöhemmin”, joten etsimme sopivan pensasaidalla rajatun alueen ja leiri pystyyn. Pekka ja Liisa lähtevät vielä markettiin hakemaan ruokajuomat, huurteiset ja muut tarpeelliset hankinnat grillaukseen. Kuuma suihku, huurteinen ja grillipannut kuumaksi; kyllä tämä ravintolan voittaa.
Grilli illallinen Cap Corsen leirissä Näkymä Cap Corsen pohjoiskärkeen
Day 18
Aamulla lähdemme tutustumaan Cap Corseen ja suuntaamme D 80 tietä pitkin kohti pohjoista. Hienoa mutkatietä! Pysähdymme tutustumaan Rogianon rantakaupunkiin ja kävelemme rantakadulla jäätelöä nautiskellen. Päätämme käydä saaren pohjoisniemessä, koska sinne näyttäisi menevän jonkinlainen tie. Joten matkaan! Tie löytyy ja on todella mielenkiintoinen: kaksi metriä leveä ja välillä ajetaan puiden tekemässä tunnelissa, välillä talojen pihojen läpi. Minkäänlaisia tienviittoja ei ole, joten suunnistan auringon ja navigaattorin mukaan.
Talon pihojen läpi Liisa pohjoisrannalle
Käymme pohjoiskärjessä olevalla rannalla kävelemässä ja jatkamme matkaa niemen länsirantaa pitkin etelään. Näkymät tieltä, joka kulkee 50 - 100 metriä merenpinnan yläpuolella ovat taas huikeat. Välillä tekee mieli ajaa vastaantulijoiden puolella vuorenseinämän vieressä, koska oikealla puolella näkyy alhaalla vain vettä.
Cap Coursen maisemaa 100 metriä merenpinnan yläpuolelta
Pysähdymme Pinon kylään pizzalle ja täytämme juomapullot lähteestä, jonka on lahjoittanut Felix Balasin vuonna 1912. Lähteitä on saaren teiden varsilla paljon ja rakentamisen on aina lahjoittanut jokin kuuluisa henkilö. Jatkamme etelään kohti Cap Corsen kylää, jonka tulivuoren purkaus aikanaan tuhosi. Ranta on edelleen laavan peitossa ja ihmiset ovat hakanneet nimiään kovaan laavaan. Nimet näkyvät ylös tielle ja kylään valkoisena harmaassa laavassa. Myös tuhoutuneen kylän rauniot näkyvät edelleen rinteessä. Käymme ostamassa leipomosta rotit ja menemme kahvilaan kahville; omien eväiden syöminen on täällä normaali tapa.
Juomapulloja täyttämässä Pinossa Jyrkkää on ja kaide puuttuu
Cap Coursen laavan tuhoama kylä Laava ranta alhaalla
Jatkamme kohti Nónzaa. Välillä on tietyö: hienoa motoristitietä levennetään ja oikaistaan, että isot autot pääsevät kulkemaan paremmin; sääli jos nämä tiet vähitellen häviävät. Käännymme itään ja lähdemme nousemaan vuoren yli kohti Bastiaa; tie on leveää isoa tietä ja vauhti nousee ja jalkatapit kuluvat. Vuoren harjanteen päällä on muistomerkki toisen maailmansodan ajalta Corsicaa puolustaneille sotilaille. Harjanteelta näkee niemen kummallekin puolelle. Harjanteella on myös paljon liitovarjoja ja lennokin lennättäjiä, koska termiikit ovat hyviä. Jatkamme rinnettä alas Bastiaan, jossa käymme kävelyllä ja ostamassa postikortteja. Kello on 17:00 ja suuntamme taas kaupan kautta leiriin ja illallisen valmistukseen. Illalliseksi valmistamme risottoa lisukkeineen. Keskustelemme päivän kokemuksista ja toteamme olevamme onnellisia, kun saamme ajaa näillä teillä. Ajopäivä oli tosi mielenkiintoinen ja päätämme lähteä huomenna vanhalle ylätielle, joka kulkee noin 100 metriä ylempänä ja on kapeampi ja mutkaisempi eikä liikennettä ole juuri lainkaan ja onhan huomenna vielä sunnuntai.
Day 19
Herään jälleen klo 06:00 ja alan valmistaa aamiaista. Otamme aamusuihkut ja suuntaamme matkaan klo 08:00, jolloin lämpötila on vain +24 ºC ja ajaminen miellyttävämpää kuin keskipäivällä. Suuntamme Lurin kylän kautta vuoren yli ja käännymme vanhalle ylätielle ennen Pinoa.
Näkymä ylätieltä alatielle Kyllä tie vielä jatkuu!
Tauko Cap Corsen rantatiellä
On todella nautinto ajaa aamun ”viileydessä”, kun puut vielä varjostavat tunnelin lailla kapealla mutkatiellä ja mutkia todella riittää. Aika näillä teillä menee huomaamatta ja hauskaa on! Tosin kilometrejä ei tule, sillä keskinopeus jää noin kolmeenkymmeneen. Ajamme noin kahdenkymmenen minuutin pätkiä ja pysähdymme ihailemaan maisemia; on todella huikeaa!
Mutkaa riittää, eikä suoraa ole
Capo Cap Corsen rantatiellä Liisan kuvaamana
Välillä tiellä on mufloneita, jotka eivät halua antaa tietä. Tosin jotkut nuoret yksilöt hyppivät ylös melkein suoraa vuoren seinää. Käymme välillä ajamassa vähän matkaa alatietä pohjoiseen ja ihailemassa maisemia ja tietä, jota eilen ajoimme. Tapaamme myös uudelleen viisi saksalaista motoristia, jotka tapasimme Cap Corsen kylässä aikaisemmin. Tällä kertaa yksi heistä on kaatunut jarrutuksessa GSllä, kun auto oli tullut mutkassa vastaan. Pojat täyttävät vakuutuspapereita ja teippaavat sivulaukun kiinni. Me käännymme takaisin ja suuntaamme vanhalle ylätielle.
Mufloneita tiellä Karua Cap Corsen maisemaa
Näkymä Cap Corsen vanhalta ylätieltä Alatie on louhittu vuoren seinään
Jatkamme ylätietä pitkin pikkukylien läpi kohti Bastiaa. Pysähdymme jälleen vuoren harjanteella ihailemaan maisemaa länteen ja itään. Pekka juottaa janoista koiraa, joka saapui kerjäämään ja 1,5 litraa vettä kelpaa hyvin. Palaamme leiriin klo 14:00 ja Pekka ja Liisa lähtevät rannalle palvomaan aurinkoa. Minä järjestän tavarat valmiiksi huomista lähtö varten. Lähden vielä ajelemaan kylätietä pitkin ylöspäin. Tie jatkuu ja kapenee ja muuttuu lopulta pelkäksi hiekkapoluksi. Ajan vuoren huipulle. Tosin alla on tähän hommaan vähän liian painava pyörä, mutta näitä polkuja pitkin pääsisi myös vaikka minne. Ylhäällä on tosi hienot maisemat! Vahinko ettei tullut kamera mukaan. Luonnosta voi lukea metsäpalon jäljet ja kasvillisuuden muuttumisen mitä korkeammalle nousen. Pääsen vain 980m kun päätän kääntyä takaisin, koska pyörä on aika raskas ajaa ja laavahiekka liukasta normaali tierenkaan alla. Illalla käymme syömässä jättikatkarapuillallisen rantaravintolassa. Koko menun hinta / henkilö oli 16€ juomineen. Sama menu maksoi Bastiassa 26€, siis jonkinlainen turistilisä, kun olet kaupungissa.
Koiran juomatauko Taustalla näkyy Bastia
Näkymä harjanteelta länteen Ja itään
Leirin purkaminen 20.06.2005 Menossa lauttaan Bastiassa
Day 20
Heräilemme aamulla verkaisesti. Lautta Livornoon lähtee vasta klo 15:00, joten kiirettä ei ole. Aamiainen ja aamutoimet. Kuivatamme ja tuuletamme vielä eiliset pyykit ja samalla muutkin varusteet. Käyn selvittämässä meidät ulos. Hintaa kertyi kolmelta vuorokaudelta 74€. Lähdemme kohti Bastiaa klo 10:00, pysäköimme pyörät torin laidalle ja lähdemme kaupungille kävelemään. Palaamme ennen puoltapäivää ja huomaamme pyöriemme vieressä kolme FIN kilvillä varustettua pyörää. Kolmen pyörän porukka oli ollut viettämässä rantalomaa itärannikon eteläosassa ja ajelleet vähän saarella. Juttelemme reissuista ja he kiirehtivät jo lauttaan, joka lähtee 13:00. Illaksi pitää ehtiä vielä Como -järvelle majoitukseen. Toivotamme hyvää matkaa. Syömme lounaaksi pastaa ja odottelemme lautan lähtöä. Lautalla normaalit rutiinit. Meluava täkkäri yrittää tulla sitomaan pyörää likaisella narunpätkällä kiinni kaiteeseen, estän moiset touhut. Surraamme pyörät kiinni ja menemme peräkannelle katselemaan Bastiaa, joka alkaa häipyä horisonttiin.
Corsica jää taakse Luotsi saapuu Livornossa
Laivalla lepäilemme auringossa ja suunnittelemme jatkoa eli minne menemme Livornosta. Päätämme lähteä ajamaan Ligurian rannikkoa ylöspäin ja jäädä yöksi La Spezian pohjoispuolelle. Lautta saapuu Livornoon 19:00 ja jatkamme pientä rantatietä pitkin kohti pohjoista. Pimeä saapuu klo 21:00 ja vaihdamme La Spezian ohitustielle ja käymme välillä syömässä. Olemme päättäneet mennä yöksi Levantoon, jonne johtaa mukavan mutkainen tie. Tosin pimeässä ajaminen ei ole kovin nautittavaa. Saavumme Levantoon ja etsimme majapaikkaa, koska emme viitsi pystyttää telttoja. Kolmas yritys tuottaa tuloksen ja saamme omat huoneistot leirintäalueen vierestä ja pyörät parkkiin lukitulle etupihalle. Suihkun jälkeen maistuu yksi huurteinen ja unten maille.
Majoitus Levantossa Bonasolan kaupunki Ligurian rannikolla
Day 21
Heräämme aamulla aikaisin, nautimme aamukahvit ja croisantit sekä maksamme laskun. Jatkamme matkaa rannikkoa ylöspäin kohti Bonasolan kaupunkia, joka ilmestyy eteemme ja on noin 500m alapuolellamme. Suuntaamme alas serpentiiniä ja käymme kaupungissa, joka osoittautuu ns. rantalomakohteeksi. Ajamme takaisin ylös ja suuntaamme pikkuteille. Ajamme pitkin pieniä panoraama vuoristoteitä.
Alhaalla laaksossa kulkee moottoritie Näkymiä laaksoon
Pysähdymme lounaalle Borgo Val di Taroon ja päätämme mennä yöksi Lago di Gardalle. Ajamme Parman kehätietä, kun etupyöräni alkaa yhtäkkiä täristää. Kerron Pekalle radiolla, että taisi mennä rengas. Pysähdyn tien viereen, mutta mitään vikaa emme Pekan kanssa havaitse. Ajamme hiljaa seuraavalle huoltamolle. Ajan varjoon huoltamon taakse ja nostan pyörän keskituelle, oikean puoleinen etupyörän laakeri on hajonnut. Soitto Autoliittoon, joka ottaa tiedot pyörästä, kuskista ja paikasta sekä kertoo, että Italian ARC ottaa yhteyttä varttitunnin sisällä. Käymme kahvilla baarissa ja täydennämme vesivarastoja, koska ilma on todella kuuma: varjossa +35 ºC. Italian ARC soittaa ja ojennan puhelimen baarin tytölle, joten oikea osoitekin selviää. Kertovat vielä, että auto tulee puolen tunnin sisällä. Soitan myös Attilalle, joka ottaa yhteyttä Parman Aprilia On The Road - kavereihin ja saa selville Aprilian huollon osoitteen (Motor Parma). Pidämme Pekan ja Liisan kanssa strategiapalaverin ja päätämme, että Pekka ja Liisa jatkavat Gardalle ja minä tulen perästä, kun kaikki on OK. ARCn hinausauto saapuu todellakin vartin kuluttua ja pyörä lavalle ja kohti huoltoa. Epäonnekseni kaupunki on sekaisin, koska Berlusconi on vierailulla Parmassa. Tekevät suuria päätöksiä EUn elintarvikeviraston paikasta ja kuten saan myöhemmin Suomessa kuulla, haukkuvat suomalaista ruokaa. ARCn hinausauto vie minut Motor Parmaan ja kertoo asian huoltopäällikölle. Kuittaan paperit ja kiitän kuskia. Pyörä sisälle ilmastoituun hallin. Huoltopäällikön kanssa otamme etupyörän irti ja hän lähtee etsimään uusia laakereita ja stefoja. Osia ei löydy heidän varastostaan, joten hän hyppää skootterin selkään ja lähtee hakemaan osat jostain. Onneksi siesta on juuri loppunut ja liikkeet ovat auki.
Capo matkalla etupyörän laakerin vaihtoon Liisa Pechario di Gardan kanvalla
Vaihdatan samalla pyörän öljyt ja suodattimen, jotta ei tarvitse pysähtyä huollon takia uudestaan. Huoltopäällikkö saapuu osat mukanaan ja vaihtaa laakerit ja stefat ja kiristää etupyörän momenttiin. Hän ottaa vielä ylös pyörän runkonumeron ja käyttöönottopäivän ja toivottaa hyvää matkaa. Maksan vain öljynvaihdon; kello on 17:00. Palvelu oli tosi hyvää ja nopeaa; olen todella onnellinen. Siitä kun pysähdyin ensimmäisen kerran ja olin taas matkalla korjatulla pyörällä ilman kuluja, aikaa kului vain 3h 45min. Olin sopinut aikaisemmin Stefanon kanssa, että käyn hakemassa häneltä uuden hiilikuituisen etulokasuojan Cittadellasta, mutta olin perunut tapaamisen päivällä laakerivaurion vuoksi.
Illalla Gardan leirissä Gardan itäistä rantatietä
Soitan Stefanolle ja sovimme tapaamisen Vicenzaan, Cittadellan moottoritien liittymään illaksi. Soitan tarkemman ajan myöhemmin kun olen lähempänä, koska matkaa on 220km. Liikenne Parmasta Mantovan kautta lähelle Veronaa on jatkuvaa jonoa, mutta onneksi olen liikkeellä pyörällä; sataan kilometriin menee aikaa 1,5 tuntia. Soitan Stefanolle juuri ennen moottoritietä ja sovin tapaamisen tunnin kuluttua. Tapaan Stefanon sovitussa paikassa, vaihdamme kuulumisia ja keskustelemme Caposta. Hänellä on itsellään samanlainen, jolla hän oli viime vuonna Nordkappissa. Pakkaan etulokasuojan pyörään ja toivotamme hyvästit. Lähden kohti Lago di Gardaa. Pekka on lähettänyt leirintäalueen ajo-ohjeet tekstiviestinä. Ajellen moottoritiellä 160 km/h ja matka taittuu. Käyn vielä matkalla syömässä ja ostamassa sixpakin illaksi. Saavun Gardalle 21:45 ja Pekka on portilla vastassa ja näyttää tien leiriin. Teltta pystyyn ja illan viettoon. On ollut vaiherikas ja pitkä päivä. Käymme vielä illalla kävelemässä kaupungilla; lämpötila on vielä yöllä +26 °C.
Day 22
Herään aamulla klo 08:00 ja keitän kahvit ja käyn suihkussa; lämpötila on +33 °C. Menemme uima-altaalle, mutta ilma on aivan liian kuuma. Päätämme lähteä vuoristoon ja viileämpään ilmaan; pakkaamme leirin. Lähdemme ajamaan kello 11:30; lämpötila on +37 °C ja hiki valuu heti kun pysähtyy. Ajamme Gardan itäistä rantatietä pohjoiseen ja pysähdymme välillä jäätelölle ja katsomaan purjehdus- ja surffauskisoja.
Näkymä vuorelta Gardan pohjoispäähän Rovereton laakson viinitarhoja
Suuntaamme kohti Trentoa, josta lähdemme ylös pienempää tietä Dolomiittien vuoristoon. Tie on nopeaa ja leveää serpentiiniä verrattuna Ligurian ja Corsican teihin. Ilma alkaa viiletä ja pysähdymme lounaalle, tutkimme karttaa ja päätämme lähteä kohti Cortina d’Amppezoa. Illalla päätämme jäädä yöksi Fal di Fassaan, viime vuoden hiihdon MM maisemiin. Etsimme leirintäalueen; majoituksia on täällä tähän aikaan riittävästi. Pystytämme leirin ja Pekka ja Liisa käyvät kaupassa hakemassa illallistarvikkeet. Valmistamme pastaa ja katselemme ympärillä kohoavia vuoria sekä ihmettelemme naapureitamme. Vieressä on kahden saksalaispariskunnan leiri: kaksi yksiön kokoista telttaa, joissa kaksi huonetta, eteinen ja puutarhakalusteet, jotka nostetaan yöksi teltan eteiseen. Tietenkin kaksi farmariautoa ja moottoripyörän kuljetusperäkärryt, joilla pyörät on tuotu paikalle. ”Todellista moottoripyöräilyä, jossa ajamisesta todella nauttii. Kyseessä ei ole moottoripyöräily vaan ajanviete”.
Dolomiittien serpentiiniä Dolomiiteillä Fal di Fassan leiri
Day 23
Heräämme aamulla 06:00, pakkaamme leirin ja aamiaisen jälkeen työnnämme pyörät toimiston eteen ja maksamme itsemme ulos. Aloitamme Dolomiitti ja Alppi-päivän ja lähdemme ajamaan passo Pordoin kautta kohti Cortina d’Ampezoa. Tiet ovat aamulla aivan tyhjät, joten annan taas mennä kunnolla. Pekka ja Liisa tulevat perässä ja odotan heitä sopivin väliajoin.
Näkymä Fal di Fassan laaksoon
passo Pordoi
Pekka ja Liisa passo Pordoilla Näkymää passo Pordoilla
Tie on taas todella mukavaa ajaa. Välillä on vielä vähän aamusumua, joka ei kuitenkaan haittaa ajamista. Nautinnollista ja maisemat upeita! Pysähdymme ylhäällä ja ihmettelemme maisemaa, joka avautuu alas laaksoihin. Jatkamme alas seuraavaan laaksoon. Välillä tiellä on lehmiä ja myös muita liukasteita. Nousemme ylös laakson toista rinnettä ja saavumme passo Falzaregoon, jonne pysähdymme kahville. Menossa on myös Alpen Tour 2005 historic autojen kokoontumisajo ja suunnistusajo, jota seuraamme. Mukana on kaikkia kuuluisia automerkkejä ja malleja ja rouvat istuvat vieressä nahkakypärissään picnic-kori polvilla, rahamiesten hommaa, kun katsoo kalustoa.
Tietä ylös Lehmiä tiellä
Näkymä Falzaregon laaksoon ja toiselle puolelle
Alpen Tour 2005 osanottaja Cortina d’Ampezon laakso
Jatkamme Cortina d’Ampezon kautta itään. Tie muuttuu vähän suoremmaksi ja kyliä on enemmän. Käymme lounastamassa Comegliansin kylässä. Paikalliset tulevat ihmettelemään pyöriä torilla ja kertovat vuoren päällä olevasta kokoontumisesta. Päätämme oikaista vuoren yli S 465 tietä pitkin lähelle Paluzzaa ja käydä katsomassa kokoontumista, joka alkaisi samana iltana ja jatkuisi koko juhannuksen. Löydämme kokoontumisen opastekyltit ja suuntaamme Monta Sarnia vuoren huipulle, jonne on matkaa 12km. Tie on taas normaalia serpentiiniä, tosin leveää ja varustettu kaiteilla ja hyvillä merkinnöillä. Ylhäällä avautuu iso leirintäalue, jossa kokoontuminen järjestetään. Pysäköimme pyörät ja lähdemme katsastamaan aluetta. Alueelle odotetaan noin 10 000 kävijää, joten rekvisiitta on sen mukainen. Kolme 500 hengen ravintolatelttaa, kolme esiintymislavaa, jne. Honda on tuonut kaikki mallinsa esitteille ja koeajettaviksi, joten varsinainen juhannusjuhla. Päätämme kuitenkin jatkaa matkaa, koska tulimme tänne ajamaan emmekä juhlimaan. Suuntaamme takaisin alas ja kohti passo Plöckenpaβia ja Itävaltaa tielle S 52. Tie on kapeaa serpentiiniä ja pysähdymme huipulla ennen Itävallan rajaa kahville. Poliisit ja sotilaat, jotka ohitimme aikaisemmin saapuvat myös paikalle ja saamme selville, että he etsivät kadonnutta vuorikiipeilijää.
Paluzzan pohjoispuolella Grossclokner häämöttää
Renkaita tulee käyttää koko kulutuspinnalta, niin ne kestävät pitempään
Lähdemme ajamaan Itävaltaan, suuntana Grossclokner. Saavumme Winklerniin ja suuntaamme ylös kohti Grossclokneria. Maksamme tietullin 14€ ja jatkamme ylös Franz-Josephs Höhelle. Saavumme ylös näköalapaikalle, jossa on pyörille omat parkkialueet ja lukittavat kaapit irtotavaroille. Vien kameran akun lataukseen infoon ja itse suuntaamme lounaalle. Maisemat ovat komeita ja ilma onneksi kirkas. Vuoren rinteillä näkyy vuorikiipeilijöitä ja alhaalla jäätiköllä, jonne vie portaat turisteja. Jatkamme matkaa kohti Hochtoria. Ohitamme motoristijoukon, joka käy lumisotaa tien vieressä. Pysähdymme Hochtorin tunnelin eteläpuolelle; ilma tuntuu jo ohuelta. Matka jatkuu kohti Edelweisspitzeä ja Biker’s Nestiä, joka on alueen korkein kohta. Viimeiset kilometrit Biker’s Nestille ovat mukulakivitietä. Onneksi ilma on kuiva ja renkaassa pitoa. Ylhäällä Biker’s Nestillä saksasalaiset ihmettelevät suomalaisia pyöriä ja kyselevät matkamme pituutta. Itse he kuulemma tulevat alhaalle hotelliin, jättävät tavarat sinne, käyvät ylhäällä ja lähtevät seuraavana päivänä kotiin. Kerron heille matkastamme, johon he vastaavat ajavansa vuodessa vähemmän kuin Suomeen on täältä matkaa. Lähetän viestin Ivarille ja Avelle ” We are 2575m a.s.l”, hän vastaa ”We are drunk at sea level”; juhannus on alkanut! Mietimme miten viettäisimme juhannusta ja mitä reittiä pitkin suuntaamme Suomeen?
Sakke & Pekka ja taustalla Grossclokner
Laakso Grosscloknerstrasselta kuvattuna Hochtor 2504m a.s.l
Hochtor passage tunneli Näkymä Hochtor tunnelin toiselta puolelta
Näkymä Biker’s Nestiltä Hochtorille ja Fuschin suuntaan
Sakke ja Pekka Edelweisspitzellä
Näkymä Hochtorilta etelään
Liisa ja Pekka Biker’s Nest 2575 a.s.l
Lähdemme ajamaan Biker’s Nestiltä alas laaksoon. Ajan vähän vauhdikkaammin, kunnes eteen tulee kaksi polkupyörää, jotka laskevat mäkeä alas ja käyttävät koko tien leveyttä, joten ohi ei meinaa päästä. Perääni tulee myös Itävaltalainen CBR joka kyttää myös ohituspaikkaa, vihdoin tulee suoranpätkä, jossa pääsen ohi. Nostan vauhtia ja kuulen CBRn äänen takana ja nostan vauhtia lisää. Sitten mennäänkin jo joka kaarre tappi tiessä ja CBRn ääni alkaa hävitä. Alhaalla kaveri tulee ihmettelemään että millä pyörällä ajan ja vielä täysissä reissupakkauksissa, kun hän ei päässe ohi. Onnittelee ja toivottaa hyvää matkaa!
Jatkamme kohti Blediä, jonne olemme päättäneet mennä viettämään juhannusta. Loppumatkasta ajamme n.100km moottoritietä, jotta olemme Bledissä ennen pimeää. Planian tunnelitullipisteen jälkeen liikenne pysähtyy aivan tunnelin suulla; kyseessä on kolari ja tunneli suljettu raivauksen ajaksi. Odottelemme noin 45min ja matka jatkuu taas. Tosin Slovenian puolella on jo pimeää. Saavumme Blediin juuri ennen kuin leirintäalueen portti menee yöksi kiinni ja laitamme leirin pystyyn ja alamme viettää iltaa ja suunnitella juhannusta.
Day 24
Heräilemme aamulla rauhassa ja lähdemme kaupunkiin hankkimaan juhannuksen grillaustarvikkeet ja muun rekvisiitan. Päivällä oleilemme rannalla ja seuraamme Bledin juhannussoutuja, jotka ovat viidennetkymmenennet, joten perinteitä kisalla ainakin on. Illalla grillaamme pihviä vähän joka laatua ja nautiskelemme paikallista 2€n viiniä. Juhannuksen tekstiviestejä saapuu pitkin iltaa. Vastailemme niihin ja yleensä saapuu hämmentynyt jatkokysymys, ”että missä olette?”
Ruuhka Plania tunneliin kolarin takia 50th Bled soutukilpailut juhannuksena
Bled juhannuksena rannalla Juhannuksen grillijuhlat
Day 25
Rauhallisen aamiaisen jälkeen suuntaamme taas tien päälle kohteena Balaton - järvi, jossa on tarkoitus olla illalla. Ilma on kuuma: +33 ºC. Varaamme vettä mukaan 1.5l/henkilö, koska ajamme pikkuteitä pitkin ja täydennyksestä ei ole varmaa tietoa. Käännymme Kranjin jälkeen pikkutielle, joka on kapeaa kylätietä. Jatkamme kylien läpi. Välillä suunnistaminen on vähän vaikeaa, koska tietä ei ole edes paikallisella pienellä kartalla. Pysähtelemme välillä juomatauoille, jottei keho kuivu liikaa. Puolenpäivän jälkeen saavumme isolle tielle, joka vie Mariborin kautta Wieniin. Suuntaamme kohti Kroatiaa ja ylitämme Slovenia – Kroatia rajan ja Drava joen. Tie muuttuu huonommaksi; asfaltissa on paljon reikiä ja kuoppia ja välillä sitä ei ole ollenkaan ja hiekkaa ja soraa on tiellä paljon. Profiililtaan tie on kyllä erittäin mukavaa ajaa. Uusia taloja on myös paljon, joten maassa ainakin joillakin on rahaa, vaikka muuten näyttää tosi kurjalta. Ylitämme Kroatia – Unkari rajan Letenyessä ja jatkamme tietä E 73 Nagykanizsaan, jossa käymme tankilla ja nauttimassa välipalaa. Suoritamme myös ostokset iltaa varten koska on lauantai.
Slovenian ja Kroatian rajalla Leiri Balaton - järvellä
Saavumme Keszthelyyn Balaton järven länsirannalla ja alamme etsiä leirintäaluetta. Pieni leirintäalue löytyykin Keszthelyn koillispuolelta. Vieressä on tosin yleinen huvialueranta ravintoloineen ja tansseineen. Käymme katsastamassa paikan ja telttapaikat löytyvät aivan rannalta, jossa on jo kaksi paikallista pyöräilijää pystyttämässä leiriä. Päätämme jäädä tänne. Laitamme leirin pystyyn, oluet auki ja uimaan saviseen Balaton -järveen, jonka jälkeen suihkuun. Illalla lähdemme kävelemään pitkin rannan huvialuetta ja kiertelemme katselemassa Balaton -järven menoa. Nautimme illallisen pienessä ravintolassa vähän kauempana rannasta. Tosin ruokalista oli vain unkariksi, mutta saimme sitä mitä tilasimmekin, joten kaikki hyvin. Päätämme lähteä huomenna ajamaan kohti pohjoista. Olisiko jo matkaväsymystä ilmassa? Pekka ja Liisa käyvät vielä katsastamassa rannan tanssipaikat matkalla leiriin, koska siellä on menossa lauantaitanssit.
Sakke ja Liisa Balatonin rannalla Tulkitsemassa unkarilaista ruokalistaa
Day 26
Heräilemme taas normaalin aikaisin klo 06:00. Aamiainen ja leirin pakkaus ja tien päälle 07:00. Tiet ovat aamulla taas tyhjiä ja ilma sopivan viileää. Ajamme Balatonin rantatietä suuntana Veszpram, josta jatkamme taas pieniä kyläteitä pitkin Tatabănyaan. Suunnistaminen on taas hauskaa, koska teitä ei oikein löydy kartalta. Tiet ovat mukavia pikkuteitä ja sunnuntain liikenne vielä olematonta. Pysähdymme kahville vuoristossa ja joku yrittää kaupitella meille majoitusta Balatonille ja huomaa meidän olevan suomalaisia ja sukulaiskansaa; siitä riittää puhetta vähän aikaa.
Saavumme Tonavan sillalle, jonka jälkeen on Unkari – Slovakia raja-asema ja ruuhkaa. Ajan diplomaatti- ja VIP-kaistaa ja rajamies viittoilee ja kyselee olenko diplomaatti. Levittelen käsiä ja annan passin. Rajamies kävelee vielä passini kanssa Pekan ja Liisan luo ja palauttaa passit; olimme siis diplomaatteja, koska pääsimme läpi. Ilma alkaa viiletä ja taivaalla on tummia pilviä, jokunen sadepisara tulee visiiriin. On aika käydä pizzalla ja antaa pilven mennä ohi. Banskă Brysticasta suuntaamme Tatra - vuoristoon ja kohti Puolaa. Tiet muuttuvat taas mukaviksi mutkateiksi, tosin ilmassa on sateen tuntua. Välillä tie on kosteaa, mutta me kuitenkin vältymme suuremmilta sadekuuroilta, joita näkyy taivaalla. Saavumme Puolaan ja suuntaamme kohti Krakowaa. Puolan liikenne on samanlaista kuin ennen; siis kaaosmaista, tiet suoria, urat syviä ja näkymänä vain vehnäpeltoa.
Puolan vehnäpeltoa Puolassa illallisella
Krakowan pohjoispuolella yksi auto yrittää kaataa minut ja pari muuta autoa vaihtamalla kaistaa ja tekemällä lukkojarrutuksen keskellä risteystä; onneksi pyörä ei vaadi paljon tilaa. E 77 tie on todella kulunut ja urat ovat välillä 25cm syviä joten kannattaa olla tarkkana missä ajaa. Liikenne myös tihenee koko ajan; nähtävästi ihmiset ovat palaamassa viikonlopun vietosta ja menossa kohti Warsovaa. Pysähdymme välillä kahville; tämä on todellista kahvia: pohjalla on puolikuppia kahvinporoja ja päällä neste. Pekka laittaa sokeria ja sekoittaa koko myrkyn ja juomatta jäi. Välillä liikenne pysähtyy ja ajamme joskus kymmeniä kilometrejä pientareella, jossa on tilaa asfaltilla yli metri. Ilta alkaa jo saapua ja sovin Pekan kanssa radiolla, että etsin majapaikan seuraavan 50km sisällä. Tien vieressä on Motel Peter, jonne kurvaan. Tosin Pekkaa ei näy takana, koska hän oli jäänyt jumiin autojen taakse vähäksi aikaa. Kerron kuitenkin radiolla, että odotan motellin risteyksessä. Käymme kysymässä onko tilaa ja kyllä on. Ajamme pyörät takapihalle sähköportin taakse ja vielä sisälle autotalliin. Pihalla vartioi koira: tuntuu turvalliselta. Otamme tallissa tarvittavat tavarat laukuista mukaan ja suihkun kautta illalliselle ja nukkumaan.
Rigassa Artan pihalla Rico vahtii Wingiä
Day 26
Aamusuihku ja aamiaiselle. Maksoin laskun: 34€ koko hoito; kohtuullista. Olemme 30km Randomin eteläpuolella ja ajamme ensimmäiselle tankille ja päätämme ajaa Warsavan eteläpuolelta. Käännymme Miňsk Mazowieckiin johtavalle tielle. Tiellä on paljon päällystystöitä, mutta pyörällä voi aina ohittaa jonon, joten matka joutuu. Tie on osittain erittäin syvillä urilla, koska rekkaliikenne kulkee pääosin tätä kautta. Tienviittoja ei paljon näilläkään teillä ole, joten ajan navigaatorin mukaan. Saavumme Via Balticalle Ostrowa Mazowickassa. Tämä siirtymä Puola, Liettua ja Latvia on tasaista peltomaisemaa ja vailla ajonautintoja, joihin olemme viimeaikoina tottuneet. Ajamme monotonisesti, pysähdellen vain tarpeen vaatiessa. Saavumme illalla Rigaan ja majoitumme entisen työkaverin luokse. Arta on lämmittänyt meille saunan, joka tuntuukin hyvältä, sillä edellisestä saunassa käynnistä on jo neljä viikkoa. Tarjolla on myös suomalaista tummaa leipää, makkaroita ja sinappia virvokkeiden kera; kyllä maistuu hyvältä. Juttelemme ja vietämme iltaa, kunnes sänky alkaa huutaa nimeäni ja vaivun höyhensaarille.
Mäntyharjun Essolla Varkaudessa Pekan pihassa
Day 27
Heräilemme aamulla vasta kahdeksan jälkeen, ja nautimme aamiaista rauhassa. Lähdemme kohti Tallinnaa klo 10:00; ilma on sateinen. Käymme suorittamassa viimeiset ostokset Pärnussa, josta suuntaamme suoraan 14:45 lautaan ja kohti Suomea. Helsingistä ajamme kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Matkaa reissulla kertyi n.10 000km, josta moottoriteillä n.800km, joten hauskaa oli!
Korpi Kontio 2005 Finita 2005 kulkue
Kesä 2005 oli antoisa ja täynnä hyviä muistoja ja matkalla tuli taas paljon uusia ystäviä.
Uusi reissu on jo suunniteltu, reitti selvillä ja majoitusvaraukset tehty.
Lisätietoa www.apriliaclubfinland.com ja www.vrt.fi
Talvella ajetaan taas ripulikumimopolla, pidetään hauskaa jäällä ja kohotetaan kuntoa spooreissa, niin jaksaa taas ensikesänä reissata!
HYVÄÄ JOULUA JA HAUSKAA AJOVUOTTA 2006
Sakke