SUMMER 2004 RIDE on APRILIA CAPONORD ETV 1000 ABS

SUMMER RIDE 2004 on APRILIA CAPONORD ETV 1000 ABS

ETV = “EUROPEAN TOURING VEHICLE”

Nordkapp 29.06.2004

Background run

Olin viime vuodet ajellut kesäreissut Jäämerelle pohjois- Norjaan ja Lofooteille. Vuonna 2003 tein reissun Suomen itärajaa pitkin aloittaen Lappeenrannasta ja seuraten Talvisodan taistelupaikkoja ja kunnioittaen Suomen Sotaveteraaneja näistä ajomaisemista. Joka kesä on myös tullut käyty Nordkappissa, joskus useampaankin kertaan kesässä, joten oli aika tehdä 180º käännös ja tutkia maanosamme eteläisempiä alueita ja uusia EU maita ja käydä katsomassa koti Sardiniaa.

Preparing the journey

Syksyllä 2003 kypsyi pitkäaikainen haave ja ajatus kiertää Eurooppaa, joten toimeksi! Pimeän talven suunnittelin reissua tukien tiekarttoja ja käyttäen Michelin reitti palvelua netissä, http://www.viamichelin.com/ jossa voi suunnitella reitti vaihtoehtoja ja päivämatkoja mieleisekseen. MP 2004 näyttelyyn mennessä oli perusreitti, lähtöajankohta, tarvittava varustus ja Kontion päivämäärä selvillä. ”Mopo näyttelyssä” kävin tapaamassa myös Harrya ja päätimme alustavasti ACFn perustamisesta, kiitos hänen aktiivisuutensa merkkikerhon perustamisesta Suomeen (clap, clap, clap). Ajo-tuntumaa ja kuntoa pidin yllä ajamalla enduroa ja jäätä Kotarilla koko talven ja kevään. Kuinka kaksi tuntia ajoa metsässä per päivä pudottaa kymmenen kiloa kuukaudessa, ei siis mikään viini dieetti, jolla ensimmäisellä viikolla häviää jo kaksi päivää.

Bike fitting and setting for the journey

Uusi mopo jonka olin tilannut, saapui maaliskuun 24 päivä, tästä alkoi mopon varustelu, joka perustui aikaisempiin kokemuksiin ja uusiin suunnitelmiin tälle matkalle. Kriteerinä oli että voin tehdä matkaa yksin ilman ongelmia ja mahdollisimman vähillä huoltotoimilla. Ei kun mopo ajamalla tallille ja rakentamaan. Mopo oli samanlainen kuin entinen, mutta varustettu abseillla, eli Aprilia Caponord ETV 1000 ABS. Hudlari osasto eli matkatavaratilat, alkuperäiset sivulaukut ja Giwi Simply 42 takalaukun, Held 65 säkin, Miles & Miles tankkilaukun joka on tankilla rear to front ja keskituen siirsin vanhasta pyörästä. Olen matkan varrella huomannut että pyörällä ja kelkalla on huomattavasti helpompi ajaa jos sormissa on tunto ja ne taipuvat, joten lämpökahvat ovat minulle must, koska ajan myös pakkaskeleillä. Edellisessä mopossa oli kelkkaelementit alkuperäisen kumin alla I, OFF, II säädöllä, päätin kokeilla Oxfordin gripejä jossa elementti on valetun gripin sisällä ja niissä on portaaton säätö. Ketjunvoitelija on automaattinen merkkiä CLS, joka toimii gravitaatiolla ja voitelun määrää ohjataan magneettiventtiilillä, säiliö riittää

n.20 000km. Eksymisen estolaitteistoksi valitsin Garmin Street Pilot III, kokemuksen perusteella laitteen ominaisuudet ja näyttö ovat riittävät mopo käytössä, sekä käyttö helppoa ja mahdollista myös ajon aikana. Ohjaustankoon asensin Renthalin välitangon joka on 80cc crossi tangosta, johon navigaattorin teline on kiinnitetty. Luvattoman käytön hidastimeksi asensin Spyball hälytin / ajonestolaiteen Caponord johtosarjalla, lisäksi kaksi kappaletta hälyttäviä levylukkoja ja kaksi kappaletta vaijerilukkoja. Toinen vaijeri lukko on asennettu ohjaustankoon jolloin kypärän voi lukita kiinni mopoon. Toisella vaijerilla voi myös lukita ajotakin mopoon laittamalla vaijerin läpi hihoista, kätevää eikö totta, etenkin lautoilla. Ajoin pyörällä kevään aikana ennen reissua noin 5000km että kaikki säädöt ja huollot saatiin kohdalleen. Olin tilannut mopoon myös Leo Vince X3 uloshengityssarjan, joka saapui toukokuu alussa. Asensin putket paikoilleen ja äänet olivat mahtavat, lisäksi paino putosi 7,6kg joka vaikuttaa mopon painopisteen alenemisena n.1,3cm. Uudet putket vaativat ruiskujen säädön, joten mopo jarrupenkkiin. Vääntökäyrä on noussut kaikilla alueilla ja etenkin alle 3400rpm. Tämä johtuu EU 2 päästömääräyksistä jotka mitataan 3400rpm alueella ja moottorit säädetään laihalle läpäisemään määräykset, tästä johtuu myös useissa mopoissa esiintyvä nykiminen alakierroksilla. Tehoakin tuli ulos 109hv, joten kaikki OK. Tosin mopolla ei voi liikkua naapureiden kuulematta, mutta olenkin kesän tien päällä, so what.

Kotipihassa 14.05.2004 lähdön tunnelmaa

Hit the road Zack!

Toukokuu 14. klo 15:00 kotipihassa, mopo pakattu ja starttaan kohti Helsinkiä kevyessä tihkusateessa +10 °C, illalla vielä kaverin luona lähtö sauna jota ei ole odotettavissa muutamaan kuukauteen.

Toukokuu 15 päivä, Super Seacat VII lähtee Olympia laiturista klo 08:00, lipun olen varannut jo kuukautta aikaisemmin, kaiken varmuuden välttämiseksi. Ajan lauttaan ja rampilla lastausta ohjaa Perttu, tuttu försti opiskelu ajoilta. Mopo kiinni ja jututtamaan Perttua, joka kertoo että Janne on kipparina, joten autokannelta suoraan ylös komentosillalle, käymättä tax free myymälän kautta. Matka Tallinaan menee hyvissä tunnelmissa Super Seacat VII:n komentosillalla kavereitten kanssa muistellessa menneitä juodessa kahvia ja keskustellen EUn vaikutuksista Hki – Tallina liikenteessä. Saavumme Tallinaan, Janne parkkeeraa laivan, kiitän häntä mukavasta matkasta ja suuntaan autokannelle ja kohti Eesti tollia. Tulli muodollisuudet ovat samanlaiset kuin ennen EU aikaa, eli tarkistetaan runkonumero ja rekisteriote. Suuntaan Pärnumaantietä pitkin kohti Riikaa, sää on edelleen sateinen ja kolea +5 °C. Varustus on sään mukainen, hanskat mallia Artic, kaksi lämpökerrastoa, vuoret paikoillaan ja räpylä tousterit kypällä. Pysähdyn Pärnun Statoilille tankille, täältä saa myös hodareita, joten tuhlaan kaikki vanhat Eesti kroonit, jotka varastoista on ylös kaivettu. Eesti – Latvia rajalla ei ole entisaikojen 400m jonoa eikä tulli muodollisuuksia, olo on kuin ajaisi Torniosta Haaparantaan, EU siis vaikuttaa ainakin tällä rajalla. Saavun Riikaan n. 15.30 käyn tankilla ja kurvaan entisen työkaverini Artan pihaan, mopo talliin ja syömään hän oli laittanut lounaan valmiiksi pohjoisen kulkijalle. Ilta menee seurustellessa jutellessa työasioista ja EUn vaikutuksesta Latviaan, olen työskennellyt täällä aikaisemmin pari vuotta, joten puhumista riitti.

Toukokuu 16 päivä, ylös klo 05:00 ja aamutoimet ja Artan tekemä aamiainen, sää +3 °C tihkusadetta ja sumua näkyvyys alle 200m. Lähden Riikasta liikkeelle klo 06:00 kohti Bauskaa, tarkoitus olisi ajaa tänään suoraan Olomoucin Tsekinmaalla. Näkyvyys laskee alle 100 metriin ja nopeus sen myötä. Ylitän Latvia – Liettua rajan n. klo 07:00, passin näyttäminen riittää, EU siis vaikuttaa tälläkin rajalla. Pysähdyn tankille klo 09:45vähän ennen Puolan rajaa takana 352km, sää alkaa parantua ja aurinko paistaa. VISA Electron käy menovedelle mutta ei kahvilaan, siis pohjolan poika syö banaania ja suklaata ja juo Gatoraden sinistä pitoa, WC on onneksi ilmainen. Jatkan matkaa kohti Warsovaa, Liettua – Puola raja sujuu EU malliin, FIN rekisteri eikä papereita edes kysytä. Tie kapenee ja huononee, EU rahalla kunnostettavaa tietä kertoo kyltti tienvarressa. Otan taktiikaksi seurata paikallista autoa joka pitää sopivaa nopeutta, välimatka noin 50-75m, tämä auraa hyvin tietä ja itselle jää aikaa reagoida liikenteeseen. Tämä toimii hyvin kunnes minut ohittaa Mr. Undertaker korotetulla Volgallaan, tie on kalkkikivisora pintainen, onneksi on kuivaa. Mr. Undertaker pitää nopeutena n. 120-140km/h ohittelee reilusti ja minä seuraan, taitaa asiakkaalla olla kiire ettei hautajaiskahvit jäähdy ja kakku läsähdä. Yhdestä hyndasta Volga lähtee lentoon ja minä perässä, onneksi jousitusvarat ja esijännitys riittävät, niin ei paukauta pohjaan. Talven endurosta on siis hyötyä, tosin pyörä on nyt 200kg painavampaa mallia. Pysähdyn tankille ennen Warsovaa kun takana on 260km, paikallinen Statoil jossa hyvät hodarit ja kahvit. Garminin ajettu keskinopeus näyttää 99km/h, nollasin vehkeen kotipihassa. Tie paranee ja ohitan Warsovan noin klo 13:30, joten aikataulussa ollaan, eksymisen estolaite toimii loistavasti ja käskee kääntyä etelään keskellä kaupunkia, jossa ei toisen maailmansodan jälkeen ole ollut kadunnimi merkintöjä tai opasteita. Jatkan kohti Katowicea, moottoritie on kuuma ja matka jatkuu valitulla taktiikalla, 280km ja Statoil, samat rituaalit tankki täyteen ja ohjastajalle hodari ja kahvi. Jatkan etelään ilma alkaa tuntua jo vähän lämpimältä. Pidän nopeuden noin 140km/h paikkeilla, tämä tuntuu olevan puolalainen sunnuntaiautoilija nopeus. Jossain vaiheessa taakseni tule paikallinen Jetta ja ajaa noin kahden metrin päässä, päästän kaverin ohi auraamaan tietä ja lähden peesiin. Vauhti pysyykin seuraavan tunnin noin 160-180km/h tasolla, joten matka joutuu. Pysähdyn taas Statoilille Katowicen eteläpuolella, ilman on jo lämmennyt ja vaihdan kevyempiin hanskoihin, mutta tousterit ovat vielä 50 %. Kello on 17:00, soitan kaverini tyttöystävälle Olinkalle että matkaa Olomouciin on noin150km, sovitaan tapaaminen paikalliselle Shellille 2½ tunnin kuluttua. Tatrin vuoristossa maisemat ovat komeat ja tie kapeaa, sunnuntai ruuhka kova joten ajan jonossa hiljaa. Puola – Tsekinmaa EU raja sujuu passin vilautuksella, toisin kuin Volvon mainoksessa. Vuoriston ylityksen jälkeen alkaa moottoritie jota pitkin laskettelen eteenpäin ja valitsen eksymisen estolaitteen avustuksella ohitustien oikean liittymän, kello 19:42 kurvaan Olomoucin Shellin pihaan ja halaan Olinkaa. Takana 13h 42min ja 1372km, Garmin näyttää ajetuksi keskinopeudeksi 119km/h. Matka siis joutuu kun viettää sen tien päällä eikä Esson baarissa. Capon tankkiin mahtuu 20+5 litraa, joten sillä ajaa noin 350-400km kun pitää nopeuden alle 180km/h.

Resting in Czech Republic

Olinkka oli hommannut minulle paikallisen hotellin aamiaisella, siisti huone suihkulla, pyörä vastapäät olevaan omistajan talliin ja pari olutta hinta 28€, mopo ystävällinen hinta. Otan suihkun ja lähdemme katsomaan kaupunkia ja illalliselle. Kaupunki on yli 1000 vuotta vanha ja kulttuuria on joka makuun mm. torilla oleva seinän kokoinen kello joka näyttää kuun ja auringon asennot, ym. ja laulaa. Toukokuun 17. Olinkka käy hoitamassa opiskelujaan, minä hommailen mopoon uudet öljyt. Iltapäivällä käymme ostoksilla ja lähdemme Olinkan mökille noin 10km päähän kaupunkista, vuoristoon maisemat on sitä luokkaa että ei uskoisi jos ei kokisi. Mökki joen rannalla vuoristometsässä jossa on täysin hiljaista ja lähimpään pubiin 500m ja kaupunki 10km päässä. Olinkka lukee tenttiin, minä teen mopon huoltoa, öljyn ja filtterin vaihto ja paikkojen tarkastus sekä pesu. Pari seuraavat päivää kävelen lähimetsissä, vuoria ylös ja alas katsellen paikallisia kauriita ja lintuja välillä nautin Olinkan isän tekemiä omena ja luumu Slivovic juomia joissa on myös omat etiketit.

Huoltoparkki Olomoucin maaseudulla Dolomiittien maisemaa Sloveniassa lähellä Italian rajaa

Meeting Emil Kalma in top of Tatri

Toukokuun 19. päivällä lähden kohti Slovakiaa päämääränä Tatra vuoristo. Maisema on hienoa ja ajaminen pikkuteitä pitkin nautinnollista. Ajelen Slovakiaan ja alan etsiä illalla yöpymispaikkaa ja muistan että Aki oli ollut täällä päin joskus, joten soitto Akille. Sain neuvot mitä etsiä ja pienen kyselyn jälkeen löysin vuoren huipulla olevan hotellin Chacza Cemetaryn, mitään tienviittoja ei tietenkään ollut. Käännän pihaan ja kyselen olenko oikeassa paikassa, pihalle astelee Emil joka kyselee ”Finland, Finland” vastaan ”yes yes” ja Emil viittoo ajamaan perässä ja ajan pyörän talliin, kun hän peruttaa jeeppinsä ulos. Tavarat kantoon ja keittiön läpi huoneeseen, matkalla Emil viittoo ja kyselee paikallisella murteella haluanko syödä, vastailen että totta kai. Käyn suihkussa ja lähden alas syömään, pöytä on valmiiksi katettu ja tilaan tarjoilijalta oluen, kivennäisvettä ja leipää on jo pöydässä. Emil saapuu soitellen prikan kanssa johon on kiinnitetty polkupyörän kello, prikalla on pullo Slivovicia ja kaksi lasia, otamme tervetuliaismaljat. Tarjoilija tuo alku keiton ja oluen, seuraava ruokalaji on kananrintafileet, ja Slivovicia paikalle saapuneen Emilin kanssa, jälkiruuaksi kahvia ja kakkua ja jälleen Slivovicia Emilin kanssa. Istun tyytyväisenä ja ravittuna, Emil tulee pyytämään minua ravintolasalin toiselle puolelle jossa on käsitykseni mukaan englantia puhuvia ihmisiä, seuraan perässä. Seurue, kuusi noin 30v naista puhuu englantia ja toivottaa minut tervetulleeksi, kertovat olevansa koulutus tilaisuudessa ja työskentelevät mainostoimistossa, nostelemme maljoja. Pian paikalle saapuvat myös seurueen miespuoliset edustajat, jotka olivat keilaamassa. Keskustelemme joulupukista ja muista kiinnostavista maailmanpolitiikan asioista, ja hauskaa on. Seuraavana ohjelmassa on keilailu maaottelu Suomi – Slovakia, jonka voitan 3-2, ilta jatkui hauskasti ja hieman kosteasti. Seuraavana päivänä kävelen lähimetsissä ja otan aurinkoa hotelin sviitin terassilla, illalla Emil pyytää mukaansa viemään keittiön mammat kotiin. Päätän lähteä, Emil esittelee paikallisia nähtävyyksiä Puchovissa. Ajelemme hänen jeepillään ja oikaisemme pitkin moottoritietyömaata, kaikki vain morjenstelevat, maisemat jokilaaksossa ovat todella komeat. Saavumme ravintolaan jossain jokilaaksossa Emil esittelee minut seurueelle jossa löytyy myös englantia puhuvia ihmisiä. Paikalle saapuu ruokailemaan myös nuori kaveri perheineen ja saatuaan tietää että olen Suomesta, kertoo olevansa jääkiekkoilija joka teki kevään MM kisoissa ensimmäisen maalin Suomen verkkoon, kävi vielä hakemassa valokuvat varmistamaan asian ja näin oli. Emil tarjoaa illallisen ja juomat ja seurassa on hauska tunnelma.

Toukokuun 20. aamiaisen jälkeen käyn kävelyllä ja päätän jatkaa matkaa. Pyydän laskua Emil laskee kaikki yhteen ja tuo vielä kaksi pulloa kivennäisvettä, lasku koko lystistä ruokineen, juomineen ja kiertoajeluineen kahdelta päivältä on 78€.

South of Dolomite

Lähden ajelemaan Unkarin ja Itävallan kautta kohti Blediä Sloveniassa, tiet ovat hyviä ja maisemat upeita matka taittuu entiseen malliin, Itävallassa tulee vastaan ensimmäiset mopomiehet tähän mennessä. Ajelen dolomiittien yli ja ihailen maisemia, sää on mainio ja tie maistuu. Illalla saavun Bledin vuoristo järven rannalla olevaan kuvan kauniiseen kaupunkiin ja kurvailen leirintäalueelle, olen ollut täällä 14v aikaisemmin töissä rakentamassa veneitä, joten paikka on tuttu. Bled Camping hinta 6€/d, ajan pitkin leirintäalueen tietä ja muitakin mopoilijoita on paikalla, parkkeeraan heidän viereen. Välittömästi paikalle astelee Stefan pari purkki olutta kädessään, tarjoaa minulle toisen, kiitän, pystytän teltan ja liityn tarjottuun illallisseuraan. Kaverit, viisi kundia ja yksi kauniimman sukupuolen edustaja ovat saksalaisia ja ajelemassa täällä pari viikkoa, tulleet pari päivää sitten Unkarista. Heillä on hyvä meininki, base camp sijaitsee leirintäalueella, josta voi tehdä 200-300km päivämatkoja ympäröiville vuoristoteille eikä kahden viikon aikana tarvitse koskaan ajaa samoja teitä. Michel ja Anja asuvat -74 Transitissa josta on tehty asuntoauto johon mahtuu kaksi Dukea, suuri teltta katos kalusteineen ja katoksessa käytettävä keittiö, muut asuvat kahdessa suuressa teltassa. Vietän hauskan illan germaanien kanssa jotka asuvat aivan Belgian rajalla Achenissa, ja Michel ja Anja Belgian puolella. Toukokuun 21. lähden aamulla ajelemaan kohti Italiaa, Ferraran lähellä pitäisi olla moto meeting. Ajelen dolomiittien etelärinteitä pitkin kohti Udinea, Italian puolella pysähdyn tankille klo 10:30. Jussi oli soittanut ajon aikana, soitan takaisin. Jussi vastaa puhelimeen ja on Akin kanssa eksyksissä Riikassa, neuvon kavereille tien puhelimessa. He ovat tulossa Olomoucin ja pyytävät minua tulemaan sinne. Sanon miksipä ei, eihän tästä ole Garminin mukaan matkaa kuin 750km ja kavereilla 600km enemmän. Mistä muuten johtuu että, tankkaamassa olevalla 160cm/110kg Jawsin näköisellä kaverilla on Cindy Crafwordin näköinen tyttö ystävä ja musta Ferrari Testarosa, ei pieni ihminen voi kaikkea tietää?

Let’s go north and see the friends

Siis käännän keulan takaisin kohti pohjoista. Laskettelen pitkin Itävallan autobaanaa kohti Wienaa, noin sata kilometriä viinin etelä puolella taivas yhtäkkiä pimenee. Alkaa älytön ukkosmyrsky ja vettä ja rakeita tulee niin että autojono liikkuu n 20-40km/h, ja olen juuri ohittanut Ratsplazin, seuraavalle on 12km, tie on muuttunut kahlausaltaaksi. Kaarran Shellin pihaan lipan alle, täällä on jo muitakin mopoilijoita ja myös piha täynnä autoja, vettä tulee kuin Esterin ahterista, otan kahvin ja tyhjennän taskut vedestä. Sade hellittää vähän, sadehaalari päälle ja matkaan, mukaan lähtee myös itävaltalainen n.70v pariskunta FJR:llä, mopomies on erimies. Riisun sadehaalarin Wienan pohjoispuolella ja tankaan. Sade alkaa uudestaan Bronon eteläpuolella, perässäni tulee joku mopo, kurvaan bensikselle lipan alle, kaveri seuraa perässä. Lukas on tyttöystävänsä kanssa menossa kavereiden luo bileisiin Bronoon. Lukasen pyörä on Ducati Monster 900, jossa on niklattu runko. Hän kertoi käyttäneensä pelkästään rungon hiontaan yli 150 tuntia ja jälki kyllä näkyy. Juttelemme noin puolituntia ja vaihdamme osoitteita, hän kyselee Caposta koska on hankkimassa pyörää jolla olisi helpompi tehdä matkaa kaksin, suosittelen. Kaarran taas Olomoucin Shellin pihaan klo 21:15, josta jatkamme Olinkan kanssa mökille odottamaan kundeja. Jussi soittaa keskiyöllä ja kertoo että ovat Katowicen pohjoispuolella ja vettä sataa, päättävät jäädä yöksi, nähdään huomenna. Lähdetään Olinkan kanssa aamulla ostoksille ja kundeja vastaan kaupunkiin. Käyn myös paikallisella Aprilia dealerilla, voi ei täällä Capo maksaa 9800€, mutta pitäähän Suomessa verot maksaa että ”kansanedustajien” on hyvä olla. Käyn kaupassa ostan 12, ½ litran pulloa 8 % Kòzel pivoa, 1 litra vodkaa, 2 litraa Coca Colaa, 1,5 metriä grillattavaa lihamakkaraa, 30cm metvurstia, juustoa ja leipää, lasku 12€, ai että on sopiva hinta. Kundit saapuvat klo 13:00 ja jatkamme saman tien mökille, pyörät parkkiin ja juhlat pystyyn pyörien pesun lomassa. Viikonloppu sujuu viihtyisästi, grillaten ja syöden Olinkan äidin tekemää gulassia ja nauttien isän tuomia paikallisia olut näytteitä, seassa yksi pullo 24 % paikallista, huh, huh. Tutustuimme myös paikalliseen pubiin, jossa neljä ½ litran olutta maksoi 1,5€, hinta kohdallaan sano.

Jussi ja Aki Dolomiiteillä 1680m merenpinnasta 24.05.2004 Vuoristo järvi Sloveniassa 24.05.2004

Adventures in Dolomite mountain trails

Toukokuun 24. Lähdemme Jussin ja Akin kanssa takaisin kohti Blediä, Itävallan moottoritiellä meno maistuu. Klagenfurthista vuoren yli mennessä oli tie autoilta poikki, jollain oli Celica karannut lapasesta ja heittäytynyt vuoren rinteen kautta kahden vastaan tulevan auton päälle, mopolla pääsi vielä hyvin ohi. Kapeassa vuoristosolassa oli jytinää kun pohjolan pojat kiipesivät vuoren rinnettä ylös, minä Capolla edellä Aki FJ:llä keskellä ja Jussi Hayabusalla Yosimura Tri ovaaleineen varmistamassa soudit. Parkkeerasimme Bled Campingille vahojen tuttujen viereen klo 18:15, leiri pystyyn hauskan pitoon germaanien kanssa. Illalla joukkoon liittyi myös Kai joka oli lähtenyt aamulla Achenista, hauska veikko.

Toukokuun 25. Lähdemme ajelemaan vuoristoon kokoporukalla (11) ja joukkoon liittyy vielä yksi saksalainen kaveri BMW GS:llä. Pyöriä oli joka lähtöön: Gagiva Elephant (750 Ducatin kone), KTM LC4 Duke, KTM LC4 rakennettu, Suzuki GS 500, Suzuki 1200 Bandit, Yamaha TDM -96, Yamaha TDM -02, BMW 1150 GS, ja pohjolan pojat Yamaha FJ 1200, Suzuki Hayabusa GSX1300R ja minä Capolla. Jug Gagivalla, Michael KTM LC4:llä ja Aatu Suzuki 1200 Banditllä menevät keulassa omaa vauhtiaan, Stefan Yamaha TDM -96.lla yrittää pysyä heidän perässä. Minä pystyn pitämään Anjan Duken, Kain TDMn ja Rainholdin GS Bemarin takana, mutta ajaa saa tosissaan. Jussi ja Aki seuraavat, viimeisenä tulee Boris Suzuki GS 500. Kiipeämme vuorelle ja pysähdymme 1680m korkeuteen kahville, tie on huimaa asfalttia suorilla ja mutkat 180º mukulakiveä, kulutuskestävyys kivellä parempi eikä kevät vesi vie mutkaa mennessään. Ylhäällä on parin metrin lumipenkat tien vieressä, mutta aurinko paistaa ja keli on upea. Lähdemme laskettelemaan alas laaksoon ja ajo maistuu. Pysähdymme tankille, jotka sitä tarvitsevat, sen jälkeen syömään idylliseen trattoriaan pienessä Jazbecin vuoristokylässä ruoka on hintansa arvoista. Kun lähdemme liikkeelle, on paikallinen ”komisario Haapala” pystyttänyt mutkaan tukan noin 100m ravintolasta ja rajoitus on 40km/h, onneksi huomaamme sen ajoissa ja vältymme ikävyyksiltä. Haapala heittää tutkan takahudlariin ja poistuu paikalta suupielet alhaalla. Ajamme laaksoa pitkin, seuraillen vuoristo järven rantaa, vesi on aivan turkoosin väristä, mieleen tulee Karibian saaret ja Hurrican hole St Lucialla tai elokuva Blue Lagon. Lähdemme kiipeämään vuoren rinnettä ylös, tie on nyt kokonaan asfalttia, nopeus vaihtelee 20-120km/h välillä ja rengas kuluu tasaisesti koko kulutuspinnaltaan. Pysähdymme toiselle puolelle että saadaan porukka kokoon, viisi kaveria puuttuu. Odotamme 5minuutia mutta ketään ei kuulu, Anja lähtee ajamaan takaisin. Parin minuutin päästä alkaa ääni kuulua ja joukko saapuu. Aki oli joutunut väistämään mutkassa väärällä puolella vastaan tullutta auto ja kaatunut laita hiekalla, sama auto oli aikaisemmin yrittänyt kaataa edessäni ajaneen GSn. Mopon vauriot ovat irronnut vasen peili, virtakoppa halki ja Akin housut ja takki naarmuilla ja tulossa mahtava mustelma pakaraan. Ajelemme takaisin perusleiriin, paikkaamme virtakopan, ja liimaamme ja teippaamme peilin paikalleen, mustelma hoidetaan sisäisellä lääkityksellä ja Ice Powerilla. Illalla järjestetään grilli juhlat, käymme Anjan joka hoitaa leirin talouden ja Aatun kanssa kaupassa. Kauppalista: useita kiloja erilaista lihaa, makkaraa, vihanneksia, perunoita, viiniä, 3 koria olutta, rommi pullo, juustoja, leipää, leikkeleitä, kahvia ym. Eli täydellinen sademetsä illallinen ja seuraavan aamun aamiainen, hinta 8€/sierainpari.

Toukokuun 26. Aamulla tihku sadetta joten päätämme viettää lepo päivän, varusteiden tarkastusta ja pyykin pesua. Iltapäivällä alkaa paistaa aurinko ja lähdemme rannalle, menen uimaan Bledin vuoristo järveen ja ovat germaanit ihmeissään, mutta paikalliset kannustavat, vesi on kuin suomessa kesällä, joten elämme erilaisessa ilmastossa. Illalla valmistamme taas yhteisen illallisen tällä kertaa hinta 6€/sierainpari, johtuu varmaan vähentyneestä virvoke määrästä.

Toukokuun 27. Aamiaisen jälkeen Jussi ja Aki pakkaavat teltat ja lähtevät takaisin kohti pohjoista, minä jään vielä ajelemaan germaanien kanssa. Yritämme päästä Julian Alpeille Mangart vuorelle (2678m), joka sijaitsee 3km Italian rajasta, sotilastie tie joka on rakennettu I-maailmansodan aikaan Mangart harjanteen yli, sortui maanvyörymässä vuonna 2000, mutta pitäisi olla jo korjattu. Tietä pitkin pääsee 2055m korkeuteen jossa maisemat ovat huikeat ja jos keli on hyvä voit nähdä samaan aikaan Slovenian, Italian ja Itävallan sumussa tielle ei kannata edes yrittää. Tosin loppu matka tiestä on pelkää kivikkoa, ja välillä nousujen jyrkkyys on 25 %, mutta normaalisti 15 %, joten vaikeusastetta tulisi riittämään. Mangart harjanne jakaa alueen vedet siten että länsirinteen vedet laskevat Välimereen ja itärinteen vedet Tonavan kautta Mustaanmereen.

Mangart vuoren tietä

Tässä oli tulos Garminin mukaan 1738 metrin korkeudessa. Lunta ja jäätä on liikaa, palataan perusleiriin, sanoi Veikka ja otti lisähappea. Maisemat olivat toki huikeat tähänkin saakka ja nousuja riittää, ehkä joku toinen kerta ylös tien päähän asti ”hope so”

Heading to Aprilia’s homeland

Toukokuun 28. Yöllä on alkanut sataa, syön aamiaista ja odottelen sateen taukoamista että saan teltan pakettiin. Sadehaalari päälle ja matkaan, valitsen pienen vuoristotien ja ajelen hiljaa kohti Noalea, sade taukoaa Venetsian koillispuolella ja riisun haalarin. Ajelen Trevison kautta Noaleen jossa Carlo lupasi kaverinsa kautta visiitin tehtaalle. Tapaan Carlon ja Paolon kahvilassa tehtaan kulmalla, jossa on myös Aprilia myymälä joka ei kuulu tehtaaseen vaan on yksityinen dealeri, käyn ostamassa kevyet Tucanon hanskat ja Aprilian paidan, hinta noin puolet Härmäläisestä. Käydään tehtaalla tosin aika on huono koska talousvaikeudet ovat yleisessä tiedossa ja tunnelma kireä, mutta onnistuu kuitenkin, mikäpä Italiassa ei jos on suhteita.

Aprilian Noalen tehtaalla 28.05.2004 Ryhmä Julian Alpeilla 25.05.2004

Jatkan iltapäivällä kohti Bologna jonka pohjoispuolella pitäisi olla kokoontuminen. Löydän paikan illalla, mutta huomaan olevani paikallisen linnan sisäpihalla jossa on maatalousnäyttely, tosin Valtra on myös hyvin esillä. Ajatteli olla tällä kertaa kuitenkin hankkimatta traktoria. Foenissa on myös kokoontuminen mutta se on 193km takaisin pohjoiseen Θ. Ei kun menoksi, harmi että on jo täysin pimeää, sillä Piave joen laaksossa on mahtavat alppimaisemat. Saavun Motoclub Foen di Feltren teltalle 29 päivä klo 00:55, joukosta löytyy Paolo joka puhuu englantia, antaa oluen käteen ja toivottaa tervetulleeksi. Käymme katsomassa telttapaikat ja suihkut, alueella on myös kaksi saksalaista pyörää, teltta pystyyn pähkinäpuun alle, kevyempää päälle ja mukaan juhliin. Olen takaisin juhlateltalla 01:45 ja saan taas oluen käteeni ystävälisiltä isänniltäni, olen ajanut tänään 786km ja on jano. Pyydän toista olutta mutta Paolo kertoo että kerhon anniskeluluvat loppuivat klo 02:00, mutta ei hätää Miki nostaa pöytään oman keissin, josta jatkamme. Johnny (R1), Diego (1000 R) ja Miki (R1) pyytävät mukaansa paikalliseen, joka on auki 03n, päätän lähteä ja kysyn mihin päin, matkaa on 400m ja lähden kävelemään. Kundit huutavat että ”no, no, moto, moto”, suostuttelun jälkeen hyppään Johnnyn R1sen postimerkille ja ajamme pubin eteen, jossa kaikki kolme polttavat rengasta paikalliseen tapaan. Pubissa kundit kysyvät mitä juon ”birra, grande? si, si” vastailen ja käteeni tuodaan litran tuoppi, juon sen puoleen väliin aivan vaan janooni, pilkalliset ystäväni ihmettelevät. Paikka menee kiinni ja kundit tarjoutuvat viemään minut teltalle jonne on matkaa 300m, kieltäydyn kohteliaasti kyydistä ja kävelen. Olen jo makuupussissa kun teltan vierestä alkaa kuulua mopon karjunta, Johnny ja Diego tulevat vierailulle ja Diegolla on olut koppa tankin päällä, nautimme tölkilliset ja höpötämme niitä näitä, kaverit eivät oikein puhu englantia ja minun italiankin on vielä vähän hakusessa, mutta toimeen tullaan. Aamulla käyn suihkussa, aamiaisella ja suuntaan kaupungille hankimaan peruselintarvikkeita ja pullon viiniä, kun palaan takaisin juhlateltalle huomaan parkissa Suomen kilvissä oleva bemarin. Menen sisälle ja Paolo esittelee minut maanmiehilleni, pariskunta TUMP:ista on liikkeellä BMW 1200 RS:llä ja tulossa ylös Kroatiasta ja matkalla Pohjolaan. Miki huutelee ”Sakke, Sakke, birra, birra,” yritän kieltäytyä, mutta 10min jälkeen suostun lasilliseen. Lähden näyttämään TUMP:ilaisille paikat, juttelemme reissuista ja mopo hommista, heillä on myös perheessä African Twin jolla rouva ajelee kesäisin ja isäntä räntäkeleillä. Syömme motoristilounaan teltoilla ja juomme viiniä, sää on suotuisa, paitakin joutaa jo pois. Illalla on telttojen vieressä trial näytös, rata on rakennettu vain juhlia varten ja tapahtuma kuvataan myös televisioon, näin täälläpäin moottoriurheilu toimii, vaikka ei maalla ole edes Maailman mestareita. Illalla bändi soittaa stagella, ja hauskaa on, siitä pitävät paikalliset ystäväni huolen. Illalla on palkintojen jako, Italialaiseen tapaan jaetaan palkintoja FIMin sääntöjen mukaan ja niitä riittää, Gunther Münchenistä saa ulkomaalaisten III-palkinnon ajomatka 372km, TUMP:ille menee II-palkinto ja minulle jää I-pytty. Loppu ilta menee paikallisten kanssa juhliessa ja nauttiessa olutta pytystä, jota jokainen ohikulkija sopivasti täydentää.

Toukokuun 30. TUMP:ilaset lähtevät aamulla jatkamaan matkaa pohjolaan, koska lautta on seuraavana päivänä. Minä jään vielä Guntherin kanssa viettämään Italialasta sunnuntaita, myös muut ystävät saapuvat vähitellen paikalle. Paolo pyytää minua jäämään vielä Foeniin ja lähtemään heidän kanssa seuraavan viikonlopun Mugelon Moto GP kisoihin, koska heillä on siellä oma katsomo. Ajatus on houkutteleva, mutta sotkisi ehkä aikatauluni joka on kyllä väljä, mutta viikon menetys taitaa olla liikaa. Iltapäivällä suoritan varusteiden tuuletuksen ja uudelleen pakkauksen. Tutkimme Guntherin kanssa karttoja ja keskustelemme reiteistä, keskustelu kieli on jotain GerEng muotoa mutta sillä tullaan hyvin toimeen.

Foen Juhlateltta ja trial radan rakenteita kuvattuna omasta teltasta Näkymä juhlateltalta pohjoiseen

Heading south

Toukokuun 31. Lahden aamulla ajelemaan pikkuteitä pitkin kohti Venetsiaa, poikkean katsomaan kaupunkia ja jatkan matkaa Adrian meren rantaa pitkin kohti Riminiä. Ranta tie on tylsää ajaa, tasaista ja suoraa, kuin 8 tie pohjanmaalla ”niin saatanasti tilaa rosvon kuljeskella taivas alla”. Käyn Riminillä, varsinainen turistiranta aurinkotuoleja täynnä, jatkan matkaa. Ajan ylös San Marinon ruhtinaskuntaan niin korkealle kun mopolla pääsee, on taas mukava vuori ajaa. Katselen maisemia ja muistelen sotahistoriaa jonka seurauksen tämäkin linnoitus on syntynyt, näköyhteys viereisiin linnoituksiin on todella hyvä ja voit kontrolloida kaikkea joka laaksoissa liikkuu.

Näkymä San Marinosta länteen 31.05.2004 Sardinian rantatietä 03.06.2004

Lähden ajelemaan vuoriston pikkuteitä länteen, ajo on taas mukavaa pienillä tiellä jossa on maisemaa kokoajan. Illan hiljalleen hämärtyessä päätän leiriytyä seuraavalle leirintäalueelle Castelnuovon kylässä. Leirintäalue on pieni ja idyllinen ja siisti paikka, olen vasta toinen asiakas, kausi ei ole täällä vielä alkanut. Käyn suihkussa ja menen illalliselle, päärakennus on kuin iso maalaistalo jossa on avouuni keittiössä, joten voit nähdä kuinka ruokasi valmistetaan, syön maukkaan pastan.

Kesäkuun 1. Herään 06:00 valmistan aamiaisen, yöllä on alkanut tihkua vettä, puran leirin maksan laskun 5€ ja jatkan matkaa pitkin pientä vuoristotietä, 30km jälkeen vettä alkaa tulla oikein kunnolla. Pysähdyn pienen trattorian terassin katoksen alle, jossa on myös italialainen pariskunta BMW GS:llä pukemassa sadehaalareita, vaihdamme kuulumiset ja jatkamme matkaa, he ottavat suunnaksi pienen kärrytien, minä jatkan kylätietä pitkin. Pysähdyn tankille saapuessani isommalle tielle kello on 09:00 ja sade lakannut, juon kahvia ja syön sämpylän, paikallinen poliisi tulee myös aamiaiselle ja tilaa ”una Sambuca una kaffe” näin täälläpäin. Päätän lähteä Sardiniaan, joten suuntaan länteen ja Chivatvechian ilta laivaan, matkaa on vain 450km joten kiirettä ei ole. Saavun tähän Rooman satamakaupunkiin joka sijaitsee 70km Roomasta länteen iltapäivällä, lautta (73€) lähtee vasta kello 23:00, lähden ajelemaan rantaa pitkin. Pysähdyn kaupungin ulkopuolella hienon ravintolan pihaan jonka rannalla on paljon lainelautailijoita, puran teltan ja muut kosteat tavarat kuivamaan kivimuurin päälle, aurinko paistaa ja lämmintä on +28 °C, otan päivä ettonit muuria vasten nojaten. Töistä on soitettu, selvitän asiat 45min puhelulla, olen pitänyt koko ajan puhelimen äänettömällä, ettei se häiritse mopoilua, se pitäisi kaikkien osata tehdä niin voi keskittyä olennaiseen. Käyn paikallisessa Itäkeskuksessa ”ostoksilla” mukaan tarttuvat vain polvihousut. Pääsen laivaan 21:15, parkkeeraan mopon perärampin kulmaan taakse ja köytän kiinni, täällä se pitää tehdä itse, lauttayhtiö ei vastaa kiinnityksistä, kuvaan myös kiinnitykset varmuuden vuoksi. Tavarat hyttiin, selvitys hätäpoistumisteistä, pelastusasemasta ja rekka ravintolaan syömään, lautan hintataso on kalliimpi kuin ruotsinlautoilla, mutta taso ei lähellekään sitä, tiesin tämän kokemuksesta joten.

Leaning on Sardinia village roads

Kesäkuun 2. Herään 05:30 yläpunkan kaveri nukkuu, käyn suihkussa käytävällä ja lähden aamiaiselle. Kahvilassa muuten pitää maksaa ensin cashierille oven vieressä, häneltä saa paperilapun jolla sitten tiskiltä lunastetaan ostokset ja kumpaankin jonotetaan, mutta aina ei saa sitä mitä tilaa. Käyn kannella kävelemässä, palaan hyttiin vaihtamaan ajovehkeet päälle ja suuntaan autokannelle, jonne tänä aamuna mennäänkin eri kautta kuin illalla tultiin ylös, turvallisuusjärjestelmät ovat italialaista tasoa. Autokannella tapaan muita motomiehiä ja vaihdamme kuulumisia, ajan ulos ja tarkastan vielä varusteet. Pyöriä lautalla on n.50 kpl ja yksi isoporukka oli menossa Corsicalle omaan jokavuotiseen tapahtumaansa. He pyytävät minua mukaansa, sanon kuitenkin kohteliaasti ei. Olen menossa ”Grandi Motoristi” Nordkapp Sardagenan kutsu kokoontumiseen. Lähden ajelemaan Olbiasta saaren poikki idästä länteen kohti Algheroa, valitsen alkuun pienen vuoristotien, jota muuten käytettiin tämän vuoden Sardinian MM-rallissa, ajaminen on leppoisaa ja mukavaa sillä vaihtelevia mutkia riittää. Kurvailen iltapäivällä Mariposan leirintäalueelle Algherossa, etsin telttapaikan saksalaisen BMW GS pariskunnan vierestä vuoristomäntyjen varjosta, koska aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on +31 °C, parempi etsiä teltalle varjoa. Seuraavaksi valmistan Chili con Carne aterian teltalla ja nautin lämpimästä ilmasta, sitten pyykit pesuun ja suihkuun, elämä on ihanaa. Pyykit kuivavat lämpimässä tuulessa hetkessä, päätän pesetä kaikki muutkin tekstiilit ja pyyhin teltan. Käyn ilta-ajelulla ja katsomassa Capo Cassian niemessä olevaa majakkaa.

Sardinian maisemaa rantatieltä läheltä Bosaa 03.06.2004 Tulossa alas vuorelta pilven alapuolella 03.06.2004

Kesäkuun 3. Lähden aamupäivällä ajelemaan kohti saaren keskiosassa sijaitsevaa Monte Spaden vuorta jossa on leirintä alue 1118m korkeudessa. Läntisen rantatien maisemat ovat jälleen huikaisevia ja sää raikas ja lämmin, Bosan kohdalta siirryn pikkutielle kohti saaren sisäosaa, ilma muuttuu kuivaksi ja kuumaksi kun poistun rannikolta. Pysähdyn kahville pieneen kylään, baarissa ei ole muita asiakaita, kadulla keskellä risteystä seisoo kaksi autoa ja nuorisoa, ohi ajaa traktori, hiljaista ja kuumaa +33 °C kuin lännenkuvissa, niitä muuten filmataan täällä. Suuntaan yhä pienemmälle tielle vuoren yli, tie on tosi nautinnollista ajaa, liikennettä ei ole tie on puhdas, joten annan mennä ja nautin. Saavun Fonnin vuoristokylän, juon kahvit ja jatkan ylöspäin, tämä on tosi hauskaa, välillä mennään alaspäin ja sitten taas noustaan toista rinnettä ylös VAU! Leirintäalue on vielä kiinni, lämpötila on +16 °C ja jatkan toista tietä ylöspäin kohti Monte Spaden huippua ja saavun pilvirajaan, sitten ajan pilvessä ”and it’s legal”. Tie nousee kokoajan jyrkemmin, näkyvyys on noin 50-100m ja tiellä ei ole joka paikassa kaiteita, ainoastaan tietoisuus siitä että viereistä rinnettä alas suoraan laaksoon on 800m ja korkeus ero 600m. Asfalttitie päättyy rakennukselle jossa sesongin aikaan on kahvila, kapea sorapolku veisi huipulle, mutta polkuun tutustumisen jälkeen menee pupupöksyyn ja päätän olla yrittämättä, Kotarilla olisi kyllä onnistunut, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Lähden laskeutumaan alaspäin, käyn tankilla Fonnissa, juuri kun lähden ajamaan kylästä alkaa hillitön raekuuro ja vesisade kirkkaalta taivaalta. Käännän takaisin ja etsin suojan rakennuksen lipan alta, odottelen ½tuntia ja sade hiipuu ja jatkan matkaa märällä vuoristotiellä kohti itärannikkoa. Sade lakkaa, käyn pizzalla Nuorossa, paikallinen pizzeria myy pizzaa neliöhinnalla 30€/m², ja suoraan uunista täytteet saa tietysti valita itse. Jatkan matkaa kohti rannikkoa, illalla kurvailen pienellä rantatieltä ja hämärän tultua etsin leirintäalueen. Leiri pystyyn pinjamäntyjen alle, istun tuolissani jonka olin hankkinut Algeherosta ja nautiskelen viiniä lempeässä illassa meren rannalla, näin ihmisen pitäisi elää, tänäänkin takana 470km hienoja teitä ja kokemuksia.

Kesäkuun 4. Aamu nousee lämpimänä, nautin rauhallisesti aamiaista ja puran leirin, jatkan pientä rantatietä pohjoiseen. Soitan meeting järjestäjille useasti päivän aikana, ei vastausta. Käyn katsomassa Capo Figarin niemen ja jatkan kohti Porto Cervoa, tätä Aga Kahnin valtakuntaa, käyn kahvilla rannalla, kahvikin maksaa täällä 2€ tämä ei ole köyhän pohjolan mopomiehen paikka.

Porto Cervo 04.06.2004 Santa Teressa Galura

Suuntaan edelleen pikkuteitä pohjoiseen, idyllisiä maisemia ja mukavaa tietä, olin saaren eteläosassa 2003 alkukeväästä autolla, joten keskityn nyt pohjoisosaan tutkimiseen. Käyn hakemassa St’a Teresa Galluran pikkukaupungin satamasta lautta aikataulun Corsicalle, todella hieno luonnon satama. Ajelen vanhaa pohjoista rantatietä kohti Porto Torresia, välillä tie on todella makeaa ajaa koko ajan nopeita mutkia tappi maassa. Pysähdyn Porto Toresin rantatiellä, on huono olo, en ole juonut vettä tarpeeksi, koska se oli edellisellä pysähdyksellä päässyt loppumaan, sitä on normaalisti mukana, vähintään 1½ litraa, ei kun kiireesti kauppaan. Tässä ilmanalassa jos rasittaa itseään vaikka ajamalla vähänkin kovemmin on joutava nestettä vähintään 3 litraa per päivä ja pienissä erissä, muuten kuivuu kokoon ja päässä puristaa, ei hyvä muista juoda. Etsin Porto Torresin Moto Clubia, mutta ei löydy edes paikallisen Aprilia dealerin avustuksella, lähden takaisin Mariposan leirintäalueelle Algheron jonne on matkaa 70km.

Kesäkuun 5. Aamulla soitan uudestaan meeting järjestäjille, ei vastausta, tarkistan asian netistä, josta löydän uuden kontakti numeron, josta vastataan mutta vain nopealla Italian kielellä. Selvitän asian respan tytölle ja kerron mitä haluan hän soittaa ystävällisesti järjestäjille ja kertoo mihin minun pitää mennä, lisäksi saan uuden kännykkä numeron johon vastataan aina. Leiri pakettiin ja suunta kohti La Calettaa joka on saaren itärannalla jossa olin eilen, ei huolta ajamattomia teitä riittää. Valitsen jälleen uuden reitin pientä tietä yli vuorten jota on nautinto ajaa, täällä tulee myös Capon kallistus varat vastaan. Capon kuuluu sivulaukkujen kanssa 30mm kulutustapit jalkatappien päihin, en vaihtanut näitä vanhasta pyörästä, joten minulla on vain 10mm tapit. Yhdessä oikealle ylös kääntyvässä mutkassa tappi ottaa asfalttiin vaikka mutka doseerattu, kun tutkin asiaa seuraavassa pysähdyksessä huomaan että myös laukun alaetukulma ottaa kiinni tapin kanssa samaan aikaan, joten se on nyt myös virtaviivainen, nyt ainakin tietää kuinka paljon voi kallistaa. Ja jos tarpeeksi kallistuu, niin kannattaa myydä. Tie on välillä todella kapeaa, ylitän putouksen siltaa pitkin joka on vain 1½ metriä leveä, onneksi ovat kaiteet. Soitan saamaani puhelin numeroon iltapäivällä, siihen vastataan italiaksi, jonka jälkeen huudellaan puhuuko kukaan englantia, joukosta löytyi englantia puhuva henkilö Thea. Sovin tapaamisen muun joukon kanssa klo18:00 paikalliseen hoteliin. Kun saavun La Calettan, olen puolituntia etuajassa, käyn täydentämässä ruoka- ja juomavarastoni ja jään kulmaravintolaan kahville odottamaan Grandi Motoristi joukkoa. Porukka saapuu 18:30, liityn joukkoon, Thea tulee esittäytymään miehensä Cesaren kanssa. Thea on kotoisin Hollannista, mutta asunut jo 31vuotta Milanossa, englanti sujuu edelleen hyvin ja toimii tulkkinani tarvittaessa, koska italiani ei ole vielä aivan fluent. Thea ja Cesare ovat olleet FIM rallissa Kuopiossa 2002, porukassa on paljon muitakin FIM:issä olleita, kaikki kehuvat järjestelyjä erinomaisiksi ja etenkin Puijon tornin pyörivää ravintolaa oli tehnyt heihin vaikutuksen, siis kiitos Kuopiolaisille järjestelyistä. Keskusteluissa suomessa käyneiden ihmisten kanssa kaikki haluaisivat tulla uudestaan, se on hyvä se, matka vaan on kuulemma vähän pitkä. Minulle järjestetään huone viereisestä hotellista motoristihintaan, Thea kysyy tarvitsenko kuljetuksen illalliselle joka on noin viidenkilometrin päässä, itse asiassa hän oli jo varannut sen koska tietää kokemuksesta että suomalainen ei aja jos on nauttinut virvokkeita, vastaan myöntävästi. Menemme illalliselle tunnelmalliseen ravintolaan jossa kaikki on valmiina, viiden ruokalajin illallinen hauskassa seurassa, jatkamme vielä Suomi matkailijoiden kanssa paikallisessa pubissa, kun paikalliset ovat ensin vieneet moponsa hotellin vartioituun parkkiin.

Kesäkuun 6. Lähtö on klo 09:00, reitti kulkee pieniä vuoristoteitä pitkin, joukossa on kaiken tasoisia kuljettajia ja kulkuneuvoja skootterista viritettyyn R1:seen. Jättäydyn lähdössä joukon keskivaiheille, oppaina toimivat ajavat vuorotellen kärkeen ja pysähtyvät risteykseen näyttämään tietä jolle jatketaan. Nopeus tuntuu minulle hitaalta joten ohittelen hitaampia, oppaat menevät kyllä omia menojaan mutta ei heillä olekaan kahdenkuukauden reissukamoja mukana ja R1n taipuu varmaan paremmin mutkaan kuin Capo. Pikkuhiljaa alkaa minunkin nopeus nousta ja jatkan ohittelua, tie on todella mutkaista ja ajettavaa noin 60km jälkeen ei edessä eikä takana näy ketään. Tulen pieneen kylään ja opastakaan ei ole näkyvissä, katson tiekirjaa ja olen oikealla tiellä ja jatkan matkaa, pysähdyn seuraavaan kylään kahville ja odottamaan porukkaa. Ehdin juoda kahvit enne kuin muuta ohittavat paikan, liityn taas joukkoon. Pysähdymme klo 11:00 erään kaupungin torille kahville joka tarjoillaan paikallisen leivoksen kanssa, puoli toria on varattu pelkästään meidän pysäköintiä varten. Jatkamme matkaa Porto Torresiin, jossa odottaa päätöslounas, palkintojen jako italialaiseen FIM tyyliin sekä jäähyväiset uusille ystävilleni. Parkkeeraamme mopot klo 13:15 merenrantapenkereellä olevalle parkki paikalle joka on meille varattu ja siirrymme ravintolaan. Päätöslounas on todella juhlallinen, italialaisille ruokailu on aina juhlatilaisuus. Lounaalla on katkarapuja joka muodossa, kolmea erilaista kalaa, mustekalaa, rapuja, kolmea erilaista simpukkaa ja jälkiruuaksi crem caramel ja kahvia. Meren elävät ovat muuten Italiassa noin kolme kertaa kalliimpia kuin Suomessa, koska Välimeri on kalastettu melkein tyhjäksi, kalan hinta ruokalistassa merkitsee per 100g ja kun tilaat, kala punnitaan ja lasku tulee kalan painon mukaan. Päätös tilaisuus on todella hauska ja välitön tapahtuma ja kaikki ihmiset ovat iloisia, palkinnot jaetaan n.20 eri kategoriassa, minulle jää kauimpaa tulleen palkinto 3268km suorinta tietä. On jäähyväisten aika, vietän vielä kolme tuntia ystävieni kanssa keskustellen ja suunnitellen tulevaisuutta, sitten päätän ajaa Mariposan leirintäalueelle lepäämään ja katselemaan hienoa auringon laskua.

Kesäkuun 7. Vietän päivän rauhallisesti kaupungilla ja rannalla, tarkastan kaikki pakkaukset ja tutkin karttoja, olen päättänyt lähteä huomenna Corsicalle.

Onneksi lumiketjuja ei tarvittu Auringonlasku Mariposan leirintäalueelta Algherossa

Grandi Motoristi

Meettingi toimii kutsu periaatteella, koska se halutaan pitää pienenä ja hyvin järjestettynä. Meettingi alkaa torstaina lyhyellä siirtymällä, yöt vietetään hotelleissa ja ruokailut on järjestetty ravintolassa. Joka päivä ajetaan noin 200-300km, kahvit, lounaat ja muut paikalliset erikoisuudet ovat järjestäjän puolesta reitin varrella ja joka ilta on myös illallinen paikallisessa ravintolassa. Joka aamu saat aamiaisella tiekirjan ja kartan jossa on selvitetty päivän ohjelma, lisäksi joka risteyksessä on järjestäjän ajavaopas, osa oppaista aja mopoilla n.10 osa autoilla n.10 henkilöä viidellä autolla, joten organisaatio on iso kun mopoja on mukana noin viisikymmentä ja henkilöitä ehkä seitsemänkymmentäviisi. Taukopaikoilla kaikki hoidetaan kuulutuksilla että kaikki ovat tietoisia mitä tapahtuu. Myös paikallisten kaupunkien ja kylien virkavalta on mukana ja katkaisee liikenteen läpi ajettaessa sekä ajaa pillit ja vilkut päällä edellä, eikä todella noudata nopeusrajoituksia. Mukana voi olla kokoreissun tai vaikka päivän tai puolitoista, tämä tietysti näkyy osallistumismaksussa joka on 50€ plus majoitus per päivä, vaikka tapahtumalla on paljon sponsoreita, esim. lauttayhtiö, rengasmerkki jne. Sain kutsun tähän meetingiin kesällä 2003 Nordkappissa tapaamaltani Giovannilta, joten kun kerta olen täällä, päätin tulla katsomaan.

Grande Motoristi, Porto Torres Bonaficion satamalahti 08.06.2004

Discovering Napoleon’s footprints

Kesäkuun 8. Herään aamulla klo 06:00 tukevan aamiaisen jälkeen pakkaan hiljalleen pyörän, on koittanut aika jättää taas jäähyväiset aina kauniille Sardinian saarelle, suuntaan kohti St’a Teresa Galluraa ja lauttaa Corsicalle. Valitsen jälleen eri reitin ja nautiskelen, saavun lauttasatamaan 09:30, lautta lähtee 10:00, lautalle on menossa neljä muutakin pyörää, keskustelen kahden sveitsiläisen pariskunnan kanssa, toinen on liikkeellä Wingillä ja toisen rouva ajaa Thunderacella 1000 ja herra Blackbirdillä ovat olleet viisi päivää Sardinialla. Lautalla käyn taas komentosillalla jututtamassa kavereita, ja katselen förstin kanssa Venusta joka on tänään maan ja auringon välissä ja näkyy hyvin sekstantin läpi. Bonifacion satama on varmaan yksi suojaisempia luonnonsatamia maailmassa ja todella vaikuttava merenkulullisesti, entisajan sotasatamana sitä ei voi todellakaan valloittaa ainakaan mereltä. Lähden ajamaan läntistä rantatietä kohti Ajacciota ja Napoleonin kotitaloa, maisemat poikkeavat Sardiniasta, vuoret ovat terävämpiä ja maasto karua, tien luonne on kuitenkin samanlaista. Ohitan kahvilaan pysähtyneet sveitsiläiset, jotka vilkuttavat, nautiskelen ajamisesta ja sää on todella lämmin. Pysähdyn pizzalle korkean jyrkänteen päällä olevaan majataloon, syödessäni terassilla sveitsiläiset ajavat ohi vilkuttavat. Jatkan Ajaccion ja ajan kaupunkiin, ajettuani 5km kaupunki ruuhkassa ja pakokaasuissa kun lämpötila on +36 °C, päätän jättää Napoleonin kodin katsomatta ja paeta vuorille. Lähden ajamaan ns. Maisemareittiä, vahatie joka seuraa saaren länsirantaa, maisemat ovat upeita ja ajaminen nautinnollista. Käyn pienessä kylä marketissa täydentämässä ruoka- ja viinivarastoani, illan alkaessa hämärtyä leiriydyn pienelle leirintäalueelle Col de Torraccian rinteelle pinjamäntyjen katveeseen. Nautin rauhassa pullollisen olutta, käyn suihkussa ja valmistan ranskalaisen mopomiehen yhdendollarin illallisen, kanarisottoa, ostamiani liha roti piiraita, juustoja, keittokinkkua ja tietenkin punaviiniä, voisiko elämä olla paremmin?

Kesäkuun 9. Aamulla herään 06:00 ja valmistan aamiaista, istuessani tuolissani ja juodessani kahvia havaitsen tuolini vieressä liikettä. Tämä liikkuva potkupallon puolikas osoittautuu paikalliseksi luonnonvaraiseksi kilpikonnaksi, tarjoan sille salaattia, mutta se ei ole kiinnostunut vaan jatkaa matkaansa omalla tuulen nopealla tyylillään, 10min ja 10m. Corsica on nykyisin Euroopan ainoa paikka jossa vielä esiintyy luonnonvaraisia kilpikonnia, kiitos aikaisin alkaneen suojeluohjelman, muuten olisi tämäkin jäänyt kokematta. Olen liikkeellä klo 07:00, aikaisin aamulla on miellyttävä aja, ei ole liian kuuma ja liikenne on vähäistä, joten maisema vaihtuu mukavasti. Alan nousta yhä korkeammalle vuoren rinnettä ja tie vuorenseinässä kapenee, leveys noin 3m ja toisin paikoin meren puolella voi olla 30cm korkea rotvalli tai sitten sekin on jo sortunut, autoille on asetettu maksimi mitat, että ne pystyvät kääntymään mutkissa. Tie on todella nautinnollista ajaa, joskus voi olla jopa 100m pitkiä suoria jne. Välilä noustaan rinnettä ylös ja välillä tullaan alas, liikenne on sopivan vähäistä, koska saaren keskiosaan on rakennettu parempia teitä joita, ihmiset nykyisin mieluimmin käyttävät. Mutta tämä tie on minulle juuri sopivaa, sillä harvoin pääsee ajamaan tietä joka ei ensimmäisen 100km:n jälkeen olisi tuttua, täällä pääsee ja joutuu todella ajamaan. Välillä pysähtelen juomatauolle jyrkänteiden reunoille tehdyille ohituspaikoille tai mutkalevennyksiin ja ihailen maisemia, jossain kohti reunan takana on meri, mutta 700m alapuolella, huikeaa. Ajan vuorenrinnettä alaspäin vauhdilla ja huomaan jonkun huitovan ennen seuraavaa mutkaa. Sveitsiläiset ystäväni varoittavat pienestä maanvyörystä ja tien yli virtaavasta purosta, pysähdyn juttelemaan ja kiittämään varoituksesta. Mies kertoo että hänen vaimonsa tunnisti pyöräni äänestä jo kaukaa ja sanoi että tuolta se suomalainen kaveri tulee. Nauramme koska ajaminen on niin hauskaa, kertovat että Wingi on mennyt moottoritietä pitkin pohjoiseen, koska ei sillä näille teille uskaltanut tulla, olen samaa mieltä. Jätän jäähyväiset ystäville ja jatkan matkaa koska ajohalut ovat niin kovat, tie myötäilee maisemaa. Ja taas kaikki hyvä loppuu, olen nimittäin saaren pohjoiskärjessä L’lle Roussen kaupungissa, mietin ajaisinko saaren keskiosaa takaisin, mutta tiedä että maisemat siellä eivät ole tätä luokkaa, joten otan Superfastin Nicaan. Lautassa pyörä laitetaan kaiteen viereen 30cm päällystetty suoperlontyyny väliin ja köydellä kaiteeseen kiinni, hyvä systeemi. Käyn taas morjenstamassa bussikuskeja komentosillalla ja otan tunnin ettonit.

Corsican vuoristo maisemaa 09.06.2004 Mutkan levennys Corsican rantatiellä 09.06.2004

Route de Napoleon

Olemme Nicassa klo 15:00, ajelen rantatietä Monacoon ja katurata läpi ja kahville Moto Club de Monacon viereiseen kahvilaan satamassa. Ilma on kuuma, päätän lähteä vuoristoon, ja Route de Napoleonia pitkin pohjoiseen. Tie on tehty aikanaan Napoleonin matkaa varten kun hän matkusti hovinsa kanssa rannikolle, tien varrella on tien rakennus- ja matkahistoriasta kertovia tauluja. Taas mahtavaa tietä, joka kulkee Grand Canyon du Verdonin läpi, Var ja Verdon jokien laaksoissa ja pitkin Lac de Serre – Poncon järven rantaa, ja Mt Palat (3051m) ja Col d’Allos (2961m) vuorten välistä ja on tosi mahtavaa ajaa. Välillä tuntuu että tie loppuu vuoren seinään, mutta kun olen 15m päässä seinämästä, näkyy siinä louhittu aukko josta tie jatkuu. Pysähdyn välillä tankille ja kahville ihailemaan Alppi maisemia. Ajohalut ovat kovat ja fiilis niin hyvä että jatkan ajamista kunnes tulee aivan pimeä, pysähdyn yöksi Camping de Montéglin noin 120km Grenoblen eteläpuolelle. Leirintäaluetta pitää nuoripari Hyde ja Cornelia jotka ovat Belgiasta ja Hollannista, paikka on pieni vanha lentokenttä vuorten välissä. Pariskunta pitää pientä majataloa ja teltat ja asuntoautot ovat kentän laidalla, paikka on ns. riippuliitäjien Mekka, aamulla autolla ylös vuorille, ilmaan ja etsimään termiinejä ja laskeutua voikin takaisin leiriin, Hyde hoitaa autot takaisin leiriin. Saavun illalla klo 23:10 menen sisälle ja tiedustelen olisiko heillä mitään ruokaa tarjolla, Cornelia kertoo että Hyde järjestää varmaan jotain. Pystytän leirin ja käyn suihkussa, menen sisään majatalon terassilta ja pitkä pöytä on täynnä ihmisiä jotka katsovat itse ottamiaan riippuliitovideoita, minulle on katettu alku keitto, leipää ja karahvi viiniä. Syön keittoa ja Hyde tuo pöytään peurapaistia, makaronia, perunaa, suolakurkkuja, jne. Hyde kertoo että paikka ei ole ravintola vaan homma pyörii niin että hän järjestää porukalle illallisen ja aamiaisen ja kulut jaetaan, paikalla oli myös neljä Suomalaista kundia liitelemässä.

Route de Napoleon illan hämärtäessä Alppi maisemia Grenoblen eteläpuolella

Kesäkuun 10. Starttaan taas aamulla klo 08:00, ajan kunnes tulen Alppien pohjoispuolelle jossa maasto tasoittuu, mietin lähtisinkö vuoristoteitä itään kohti Sveitsiä vai? Soitan Ollille englantiin ja Olli pyytää Speedwayn GP kisoihin Cardiffissa 12. päivä, no mikä ettei. Lähden siis ajamaan kohti Dieppeä, Ranskan moottoritiet ovat tosi tylsiä kaiken koetun hauskan jälkeen, kolme kaistaa, paljon liikennettä, no nopeus 160km/h, autoilijat antavat kuitenkin hyvin tietä mopolle siirtyen syrjään, täällä ei näköjään kadehdita jos toinen pääsee liikkumaan. Garminin avulla ohitan Lyonin ja Pariisin helposti ja olen Dieppen satamassa illalla klo 17:15 takan 1020km. Käyn ostamassa edestakaisen lipun 52€, yksi suunta olisi ollut 82€, lautta lähtee klo 19:00, käyn kaupungilla kahvilla. Syön lautalla ja nukun 1½ tuntia pehmustetulla penkillä, matkustajia on vähän, keula baarissa tarjoilija huomaa t-paitani jossa lukee Grandi Motoristi Sardgena, siitä alkaa juttelu joka kestää loppu matkan ja kahvi on ilmaista, koko miehistö on Italialainen ja suurin osa Sardinialta.

Let’s go to speedway

Lautta saapuu Newhavenin 23:00 paikallista aikaa, joten ei kun aivot toisinpäin ja vasenta puolta ajaen etsimään B&B. Joudun ajamaan Brightoniin asti, sillä kaikki paikat ovat täynnä viikonloppuna olevan futismatsin takia. Brightonista soitan yhden B&B ovikelloa yökerhon oven vieressä, joka on vielä auki, portsari sanoo käyvänsä kaverin alhaalta. Huone järjestyy ja hintaan 24£ kuuluu aamiainen ja olut alakerrassa heti, käyn viemässä pyörän viereiseen parkkihalliin ja suihkun kautta oluelle.

Kesäkuun 11. Herään klo 08:00 käyn syömässä continental breakfastin ja lähden kävelemään Brightonin beachille. Soitan Ollille ja sovimme treffit Cardiffin SAS hotellin eteen huomenna klo 16:00, hotelli on aivan Millenium Stadionin vieressä. Olli on lapsuuden kavereita jonka kanssa nuorena ajettiin speedwayta, Ollille siitä tuli ammatti ja hän on asunut Englannissa vuodesta -80, parhaana saavutuksena alle 21v Euroopan mestaruus ja pari MM finaalia speedwayssa ja ruohoradalla. Olli toimii nykyisin myös viisinkertaisen speedwayn maailmanmestarin Tony Richardsonin tiimi päällikkönä. Lähden aamupäivällä ajelemaan kohti Lymingtonia morjenstamaan tuttuja, asuin siellä -90 luvun alussa vuoden verran ja rakensin kilpaveneitä ja purjehdin kilpaa isoille pojille. Liikenne seisoo A27:lla, 30mailia ennen Portsmouthia kaikilla kolmella kaistalla, onneksi olen liikkeellä mopolla ja pääsen ajamaan kaistojen välissä. Saan seuraa Triumph Tigerista, jolla ei ole laukkuja kaveri huikkaa seuraamaan ja ajamme peräkkäin lähelle Portsmouthia. Hän pysähtyy tankille ja juttelemme pari tuntia mopo hommista ja ressuista, Keithillä on tallissa 8 mopoa, viimeisenä hankintana edellisellä viikolla ostettu vanha HD johon hän on hakemassa sähköosia. Vaihdamme osoitteita ja jatkamme matkaa tahoillamme, pienet tiet Southamptonista Lymingtoniin ovat viikonloppu ruuhkaiset, Lymington on Lontoolaisten Hanko, joten sesonkiaikaan ihmisiä riittää. Saavun Lymingtoniin ja käyn moikkaamassa Simonea ja Laurie Smithiä jotka omistavat maailmankuulun purjehtia pubin Chequers Inn, Laurie on jollaluokkien maailmanmestari ja nelinkertainen VOR ja Whitbread maailman ympäripurjehtia, tehnyt purjehtimisella vaatimattoman 28M punnan omaisuuden, niin ne isot pojat. Tapailen kavereita ympäri kaupunkia ja muistelemme menneitä.

Brighton pier Boys on action

Speedway British Grand Prix - Cardiff

Kesäkuun 12. Lähden aamulla kaverini Nevillen luota ajamaan kohti Cardiffia, käytän taas pikkuteitä. Pysähdyn Bath:ssä tankille ja pihaan ajaa myös kaveri vanhalla 900 Bol O’dorila, hän kysyy tietä, Kenny asuu Cardiffissa ja eksyy 200km päässä kotoa ja kysyy tietä suomalaiselta mopoilijalta. Otan kartan esiin ja löydämme hänelle tien SWAP:iin noin 70km päässä, vaihdamme puhelin numeroita ja hän tarjoaa yö paikkaa kotonaan. Tapaan Ollin SASin edessä, vaihdamme kuulumisia kahvin ääressä ja saan Ollilta kisapassin ”Access to all areas”. Vien mopon varikon kalustoparkkiin Millenium Stadiuumille jossa kaikki kilpakalusto on, vaihdan kevyempää päälle ja lähden tutustumaan varikkoon ja rataan. Rata on rakennettu katetulle stadionille jonka katon saa tarvittaessa auki, varikko sijaitsee katsomoiden alla. Käyn moikkaamassa ”Pätkää” eli Laukkasen Kaita joka lunasti viimevuonna paikan GP-sarjaan karsintojen kautta. Pätkä on hallinnut SM-kisoja viimevuodet aivan suvereenisesti ja on ajanut jo monta vuotta liigakisoja Englannissa, Ruotsissa, Puolassa ja Suomessa ja tietenkin tänä vuonna lisäksi 9 kpl GP-sarjaan kisoja maailmanmestaruudesta. Kisa alkaa normaalilla ajajaesittelyllä jossa paikallinen MP-kerho vie ajajat pyörillä radan ympäri esittelyyn. Pyörät ovat kaikki rakenneltuja, mm. yksi kaveri ajaa trike:ia jonka taakse on sijoitettu kokoon taitettava pyörätuoli. Jututan kaveria ja hän kertoo olevansa vanha motomies, mutta halvaantuneensa kolarissa kymmenen vuotta sitten ja rakentaneensa sen jälkeen itselleen uuden ajokin, cool! Kisa on hienoa katsottavaa, on muuten nopeus noussut ja pyörien ajettavuus parantunut, siitä kun itse ajoin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Kisa myös televisioidaan suorana Nelosella, Jussi ja Aki soittelevat välillä varikkotoimittaja Mauno Ahoselle, kyselleen varikkotunnelmia. Tony ei selviä finaalin ja jää kahdeksanneksi, pyörä menee liikaa sladissa, vuoden -97 mestari Gregg Hancook voittaa kisan. Illan vietän Tonyn motorhomessa ja käydään kisaa porukan kanssa läpi. Ollin vaimo Sabine joka on urheilu psykologi, toimii muuten Tonyn ”Mental trainerina”, johtuisiko ammatin valinta Ollin luonteesta?

Starttia odotellessa Nicki Pedersen Eurosportin haastattelussa

Varikon tunnelmaa Joonaksella menee hyvin

Spending time with chums

Kesäkuun 13. Lähdemme päivällä Ollin ja Sabinen kanssa Worthingiin, jossa he asuvat, matkalla heitetään pari Tonyn moottoria Nedille laitetavaksi, kun ei kerta kisa kulkenut tehdään erilaisia moottoreita, eli muutetaan puristus-, vääntö- ja tehosuhteita.

Kesäkuun 14. Päivä menee keskustellessa Sabinen kanssa, hän tekee minusta psykoanalyysia, liikkuuko päässäni mitään.....? Illalla käydään Ollin kanssa katsomassa speedway kisa Eastbourn Eagelsin vs Oxford, Olli ajoi Eastbournin joukkueessa 14 vuotta ja hoitaa vielä joukkueen VIP tilaisuudet. Nykyisin suomalaisista Eastbournissa ajaa Joonas Kylmäkorpi, joka muuten pääsi elokuussa Gothenburgin GP-osakisaan varamiehenä. Eastbournissa ajaa myös vuoden 2003 maailmanmestari Nicki Perdersen ja pari muuta GP-tason kuskia. Oli taas hauska ilta, vanhan harrastuksen parissa.

Kesäkuun 14. Lähde käymään Lymimgtonissa vanhan työkaverin Mastin ja hänen vaimonsa Kathyn luona ja tekemään mopon huollon. Ajan suoraan seppä Stevein luo tekemään huoltoa, hän on vanha crossi ja enduro kuski ja tuntee mm. Heikki Mikkolan hyvin ja ajaa vielä veteraanikisoja, nykyisin hänellä on sepän verstas ja hän takoo raudasta mitä vain, mutta ei kuulema saa siihen hajua.

Kesäkuun 15. Vietän päivän kaupungilla muistellen menneitä ja tapailen tuttuja. Illalla minut on kutsuttu mukaan purjehduskisaan, voitamme kisan ohittamalla pahimman vastustaja 200m ennen maalia, veneen omistaja on onnellinen, joten en tullut turhaan ja vanhat taidot on vielä tallella. Kisa siis meni hyvin, mutta minä sain oikean polveni pois paikaltaan ja varasin jalan päälle joka petti alta, joten käveleminen ei oikein onnistu, vanha urheiluvamma laitan polveen liimasiteen. Illalla grillaamme Mastin ja Kathyn kanssa ja sovimme että he tulevat talvella suomeen katsomaan revontulia, koska Kathy haluaa palavasti nähdä tämän oudon valoilmiön.

Kesäkuun 16. Lähden iltapäivällä takaisin Ollin ja Sabinen luo, saan kammettua itseni mopon päälle ja aseteltua jalkani tapille, onneksi en ole liikenteessä kyykyllä. Grillaamme ja sovimme Ollin kanssa että huomenna käymme ostamassa heidän keittiöönsä laatat ja lattialämmityksen ja tehdään kunnon lattia muovimaton tilalle.

Floor renovation

Kesäkuun 17. Vietän päivän Sabinen kanssa, koska hän työskentelee kotoa, hän jatkaa minun psykoanalyysia, suunnittelen lattia remontin ja otan rennosti, polvi ei vielä anna astua. Illalla käymme ostamassa tarvikkeet lattiaan, rakennustavaratalossa on rullatuoli joten rullailen sillä pitkin käytäviä ja kerron Ollille ja Sabinelle listan mukaan mitä tarvitaan, illalla puramme osan keittiöstä.

Kesäkuun 18. Käyn aamulla vaihtamassa uuden takarenkaan jonka olen Keithin avustuksella tilannut hinta alta alle 78£ eli 118€, eli alle puolet härmäläisestä. Päivä menee muuten eilisen malliin, illalla puramme loput keittiöstä, asennamme lattialämmityksen ja rupeamme heittämään laattaa lattiaan.

Kesäkuun 19. Aamupäivällä Olli käy Capolla kaupassa ja on innoissaan mopolla ajamisesta, osti itselleen kuukausi myöhemmin Bandiitin, niin työmatkakin lyheni 20min. Käydään taas iltapäivällä Ollin kanssa katsomassa speedway kisa Eastbourn Eagelsin vs Arena Essex ja illalla saumataan lattia.

Kesäkuun 20. Laitetaan keittiön koneet paikoilleen ja pidetään grilli juhlat, sillä olen huomenna lähdössä kohti uusia seikkailuja.

Heading to Nordkapp

Kesäkuun 21. Pakkaan aamulla tavarat ja mopon, hyvästelen ystävälliset isäntäni ja lähden ajelemaan kohti Newcastle Upon Tyne, matkaa on suoraan 550km ja lautta vasta huomenna klo 13:00, joten aikaa on. Kiertelen välillä pikkuteitä pitkin ja nautiskelen englannin maaseudusta, saavun, illalla leirintäalueelle pistän leirin pystyyn. Naapuri teltan hollantilaisnainen joka on pyöräilemässä Skotlannin ympäri, tulee pyytämään oluelle pubiin joka on rantatörmän luolassa, käymme hörppäämässä pari paintia. Yöllä tuullee ja sataa niin että vaellustelttanikin meinaa lähteä lentoon, käyn siirtämässä pyörän tuulen suojaksi

Kesäkuun 22. Laitan aamiaista, käyn suihkussa ja kuivattelen teltan, lähden ajelemaan lauttaan, jonot ovat tosi pitkät, onneksi mopoille on oma alue. Mopoja on menossa lauttaan noin 20, vaihdetaan kuulumisia. Mopo yläritsille ja kamat hyttiin ja syömään, lauttamatka Bergeniin kestää 26h. Käyn illalla baarissa juttelemassa muiden mopomiesten kanssa, toisilla tuntuu olevan tosikovameno päällä.

Kesäkuun 23. Valmistaudun päivän Norjalaisten mopomiehien kanssa tutkien reittejä pohjoiseen. Lautta saapuu Bergeniin klo15:00, lämmintä on +26 °C ja lähden matkaan, ajo mutkaisilla teillä maistuu taas hyvältä. Ajan kohti Vossia, josta Laerdal tunnelin (24,5km) kautta Fillfjellen tunturin yli, lämpötila +12 °C, puen lämpimämpää päälle, ajaminen on taas nautinnollista. Nousen Jotunheimin jäätikön vierestä menevälle tielle, jossa tien vieressä on kolme metriä lunta ja lämpötila +4 °C, nyt on jo päällä sama varustus kun oli Suomesta lähtiessä. Jatkan matkaa pieniä tunturiteitä ja kärrypolkuja pitkin Opdallin, välillä on soraa välillä pinnoitettutietä ja liikennettä ei ollenkaan, viimeisen 300km aikana olen ohittanut yhden moton ja kolme autoa ja vastaan tulijoita on ollut muutama. Puolen yön jälkeen kaaran Lundamon leirintäalueelle 40km Trondheimin eteläpuolella. Joen rannalla on norjalaisilla lohimiehillä kovameno päällä ja liityn seuraan, Bjarne joka osoittautuu perhonsidonnan maailmanmestariksi ja vetää erilaisia kalastusporukoita pyytää mukaansa kalaan aamulla.

Kesäkuun 24. Aamulla klo 09:30 Bjarne kurvaa autollaan leiriin hakemaan minut ja niin lähdetään kalaan, käydään kaupassa ja ajetaan 10km päähän jokivarteen jossa on Bjarnen leiri. Pistetään perhovehkeet kuntoon, käydään läpi kalastus etiikka ja lainaan kahlaushousut ja ei kun vispaamaan, Bjarne muuten kalastaa palajainjaloin ja polvihousuissa vesi on +2 °C mutta niin vaan on yli puolituntia vedessä, muita kalastajia on kymmenkunta. Kalastamme koko päivän, kylläkin ilman saalista, tosin muutkaan eivät saa kalaa, lohi ei kuulema liiku johtuen sateisesta ilmasta. Ilta menee kalamiesten kanssa, kalajuttujen ja virvokkeiden parissa.

Kesäkuun 25. Sataa vettä, päätän pitää lepopäivän, tarkastelen varusteita ja otan rauhallisesti, käydään vielä Bjarnen kanssa vähän kalassa.

Svartisen 26.06.2004 Lofootit aamulla 27.06.2004 klo 03:30

Leaning in Lofots

Kesäkuun 26. Lähden aamulla ajelemaan tihkusateessa pohjoiseen pitkin norjan tunturialuetta, tie on aika suoraa mutta tähän säätilaan aivan ok. Sade lakkaa hiljalleen ja matka taittuu mukavasti, pysähtelen välillä katselemaan maisemia. Illalla menen Mösjøenin etelä puolella olevalle MC Mösjøenin kerhotalolle, joka on aivan E6 tien vieressä, täällä on joka vuotuiset Juhannus juhlat, suihkun kautta mukaan juhliin. Mukan on enimmäkseen norjalaisia, ilta sujuu hauskasti ja aurinko ei enää laske.

Kesäkuun 27. Aamupäivällä matkaan mutkaista saaristotietä pitkin ja suuntaan Bodön lautta ja Lofooteille, olin ajanut tämän reitin vuonna 2002, mutta toiseen suuntaan, joten tiedän mitä odottaa. Tie on todella makea ajaa, liikenne varsinkin juhannus sunnuntaiaamuna on vähäistä ja lauttoja sopivasti pakollisiksi pysähdyspaikoiksi. Alkupätkä Mösjøenistä lähtiessä on louhittu kallioon ja tunneleita on paljon, sitten oikaistaan niemen poikki ja otetaan lautta Nesnaan. Sieltä rantaa pitkin koukaten läheltä Moi Rana ja jatkaen Kilboghamnin – Jektaviken lauttaan jolla ylitetään Napapiiri. Melfjorden vuonossa voi katsella ”Svartisen” jäätikköä (1594m) joka on Norjan suurin ikuisenjään alue, joskus vuonossa on myös suuria risteilijöitä katselemassa sinimustaa jäätikköä. Saavun Bodön satamaan illalla klo 22:15, lautta Moskenesiin lähtee klo24:00, käyn tankilla ja syömässä ja ajan satamaan lautta jonon eteen odottamaan lipunmyyjää.

Kesäkuun 28. Sidon mopon hyvin kiinni ja autan myös paria italialaista heidän mopojen kiinnityksissä, etsin penkin ja otan parin tunnin unet. Lautta saapuu Moskensiin klo 04:00 ja lähden ajelemaan pohjoiseen, aurinko paistaa ja lämmintä on +12 °C, tie on uudelleen linjattu ja leveämpi kuin vanha kolmemetrinen, joten vastaan tulijoillekin on tilaa. Ajan puolituntia ja pysähdyn levikkeelle, jossa on muutama asuntoauto ja Wc rakennus ja teen aamiaista. Jatkan matkaa, ilma alkaa lämmetä aamun myötä, on taas nautinto ajaa ja muistelen tunnelmia viime reissulta. Puolenpäivän aikaan alkaa väsyttää, koukkaan tieltä polkua pitkin Sandstrandin rannalle ja pistän teltan pystyyn ja menen nukkumaan. Herään kuumuuteen 15:15, pakkaan leirin ja jatkan matkaa, ja tulen isolle E6 tielle Gartanbotonin vuonon jälkeen Narvikin pohjoispuolella, pysähdyn kahville Setermoenissa. Jatkan matkaa E6 tiellä joka kulkee vuonojen rantoja pitkin poiketen välillä tunturiin. Skibotenissa tihkuu vettä, kaarran leirintäalueelle, syön, otan mökin ja varaan saunan. Levittelen kamat mökkiin kuivamaan ja nautin oluen, lähden saunaan joka ei vastaa suomalaista serkkuaan, ilman vaihto on tosi huono. No on tämä kumminkin sauna, neljänkymmenenkuuden päivän jälkeen olo on ranskalaisittain ilmaisten ”la petite mort”

Nordkapp 71º10'21˝N

Kesäkuun 29. Aamulla sataa vettä, sadehaalari päälle ja vuononrantatielle ”eteenpäin sanoi mummo lumessa” on kuitenkin hauska ajaa aivan vesirajassa. Sade hiipuu vähän, käyn tankilla Storlettesä ja riisun haalarin. Ihailen merta korkealta Burfjerdin tuntureiden päältä, nousu tänne todella tuntuu ainakin lämpötilassa, tosin toiselle puolelle laskeutuessa taas lämpenee. Pysähdyn syömään ja tankille Altassa, josta reitti jatkuu tuntureiden yli pitkiä suoria teitä myöten Oldefjordiin, joka on jo Barentsinmeren-puolella. Taas tankkaus, pölsi + kahvi, ja tien päälle kohti Honningsvågia ja Nordkappia, täällä on muuten poroja jotka kävelevät pitkin tietä ja läikät tiessä ovat sitä kuuluisaa matkamittaria. Olen ajanut tämän tien tosi monta kertaa, mutta yhä edelleen se on yhtä hauskaa, voit pitää hyvää nopeutta hyvä kuntosella tiellä, tämä on128km pohjoisen pikataival, jossa vain tunnelien kohdalla tarvitsee himmailla. Sitten pakollinen stoppi tunnelimaksun suorittamiseksi, ja ajo Honningsvågin Shellille tankki täyteen ja uusi pikataival kohti kärkeä. Nordkappissa sää on muuten hyvä, mutta tuulee kylmästi ja lämpötila on +6 °C, vain kerran täällä käydessäni on ollut ”lämmintä” päätän ottaa mökin koska olen saavuttanut pohjoisimman pisteen matkallani ja lähden taas kohti etelää, tämä juna ei kaipaa raiteita, ei kiskoja, ei kaiteita, täää on rokki juna!!!! Kurvaan leirintäalueelle jossa on muitakin mopoja, myös punainen Capo ja paljon GS bemuja. Viereisessä mökissä on pari BMW GS R 65 kaveria Hollannista, toisessa on muuten Kotarin keula, oli ostanut sen romikselta hintaan 30€ ja toimii hyvin. Käyn lämpimässä suihkussa ja valmistan illallisen ja nautin kuumanrommin suunnanvaihdon kunniaksi.

Nordkapp 71º10'21˝N, näkymä pohjoisnavalle Nordkappin maisemaa lounaaseen

Heading to KONTIO

Kesäkuun 30. Hollantilaiset kyselevät kovasti hiekkateitä Suomen läpi ja haluaisivat käydä myös Pietarissa, selvitän heille eri reittivaihtoehtoja kartan avulla ja he piirtävät ja tekevät muistiinpanoja. Lähden aamupäivällä ajamaan tätä samaa hauskaa tietä etelään, tästä pitää nauttia sillä kohta nämä tiet loppuu. Laksev – Karasjok tiellä ohitseni pyyhältää vanha Corolla julmetusti savuttaen ja jää tietenkin ajamaan eteeni, laitan pienempää pesään ja jätän Corollan savuamaan. Ohitan hollantilaiset ystäväni ja jatkan Karsjoen Statoilille ja käytän viimeiset kruunut kahviin ja jatkan kohti Suomea. Pysähdyn Karigasniemelle majataloon syömään poronkäristyksen muusilla ja suolakurkuilla. Tankaan ja jatkan pitkin Kaamasentietä, ilman Jouni jauhetta, kohti Ranta - Marin majataloa Inarissa. Suomessa sää on hyvä ja sauna kera oluen vielä parempi, illalla nautin elämästä katsellen tyyntä Inari järven pintaa.

Heinäkuun 1. Aamiaisen jälkeen kamat kasaan ja kohti etelää, Ivalossa suoritan traditioksi tulleen parturissa käynnin ja lämpötila on myös tänä vuonna +29 °C kuten viime kesänäkin, joten Suomessa ei mikään ole muuttunut. Pysähdyn syömään Sodankylään, josta jatkan Pelkosenniemelle, tästä otan soratien Vuostamoon, tätä tietä noin12km ja oikealle kohti Ahvenselkää, tienlaidassa on kyltti ”Tien käyttö sallittu vain luvanhaltijoille. Omalla vastuulla” en tiedä mistä lupa haetaan joten jatkan eteenpäin omalla vastuulla. ”Tie” on tosi monttuinen ja huono kuntonen kärrypolku mutta, Capo selviää siitä ilman ongelmia ja hyvää nopeutta. Loppu pätkä Ahvenselästä Sallaan on jo parempaa ja päästelen taas sydämen kyllyydestä. Sallassa hotellin piha on täynnä pyöriä, ei kun pyörä parkkiin ja sisään. Saan saunallisen huoneen, saunon ja nautiskelen virvokkeita parvekkeella. Soitan kavereille he ovat tulossa Kuusamossa, joten nähdään huomenna ilmoittautumisessa. Illalla käyn vielä paikallisessa jossa tapaan mopomiehiä joista yksi paljastuu luokkakaverikseni vuodelta -71, maailma on pieni.

Korpi KONTIO 2004

Heinäkuun 2-3. Käyn aamusaunassa ja aamiaisella ja lähden 11:00 ilmoittautumiseen Sallan TB:lle, haen ohjeet, maksun olin suorittanut etukäteen, odottelen kavereita. Kundit tulevat kolmelta erisuunnalta, lähdemme ensimmäisen porukan kanssa kohti Naruskaa, alueella leirit pystyyn ja viettämään Kontiota. Suomen osoitteesta lähdön jälkeen on mittariin kertynyt 15723km, on taas hauska nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Leiriimme on tulossa noin 20 henkeä, tultiin kun kerta oli viimevuonna sovittu, niin on motto. Kundit käyvät ilmoittamassa minut kisaan sillä, Italian osoitteesta matkaa kertyy 3973km ja tulihan se Nalle kotiin tuollakin ajamisella, käyn jälkikäteen hakemassa Nallen pois. Viikonloppu menee virvoitellessa hyvässä seurassa, mutta onneksi mukana olivat omat eväät, niin ei tullut nälkä. Oli järjestelyjen puolesta muuten huonoin Kontio nääs!

Ivalo 01.07.2004 Monaco 09.06.2004

Going Home

Heinäkuun 4. Iltapäivällä lähdemme pikkuserkkuni Pekan ja parin muun kotipuolen kaverin kanssa hiljalleen kohti etelää ilman päämäärää. Mukan on pyöriä Pekan Wingistä, Sirpan 535 Viragoon joten ajelemme vähän eri nopeuksia. Tankilla käydessä päätämme jäädä saunomaan Rukalle rankan leirielämän jälkeen ja ottaa mökin. Matkalla Rukalle löytyy vielä naapurin Risto tien varresta Volusalla, oli tullut kramppi käteen, Risto liittyy joukkoon. Onneksi mukana on Pekan Liisa ja Ollin Sirpa niin pojat voivat keskittyä sauna lämmitykseen naisten hoitaessa miesten pienellä avustuksella courme illallisen. Illalla pitää vielä käydä baarissa ja laulaa Pekan kanssa karaokea muun ryhmän hauskuttamiseksi.

Heinäkuun 5. Lähdemme puolenpäivän aikaan lähdemme ajelemaan etelään ja mietimme minne menisimme, sovimme tapaamispaikaksi Suomussalmen Esson. Tulemme Ollin (FJR) kanssa Essolle ensimmäisenä ja odottelemme muuta joukkoa, paikalla on myös muita Kontiosta tulijoita. Lähden ajelemaan edeltä ja sovimme seuraavan stopin ennen Paltamoa, tien vieressä on mopo parkissa ja hiljennän, kaveri viittoo että anna mennä. Kohta taakseni ilmestyy mopo ja ajelee samaa vauhtia kanssani, pysähdyn parinkymienkilometrin jälkeen levikkeelle, Shadow kuski ottaa kypärän pois ja esittäytyy Senjaksi, jolla on koira perälaukussa. Joukossa tyhmyys tiivistyy, kun mietimme minne mennään. Sää tiedotuksen mukaan Iisalmen eteläpuolella sataa vettä, itä-suomi on kuivempaa, joten lähdemme Bomballe, Senja kysyy pääseekö koiransa Körmyn kanssa mukaan, on kuulema viikko lomaa jäljellä, liity joukkoon vastaamme. Kurvaan Ristijärveltä kohti Nurmesta, Bomba-talolla on kotimaisen kulkurikansan kokoontuminen, joten siirrymme turvallisuussyistä leirintäalueelle ja otamme pari isoa mökkiä ja saunan. Ilta menee eilisen malliin, mutta ilman karaokea, nyt vaan on yksi kokki enemmän.

Heinäkuun 6. Lähdemme taas puolenpäivän aikoihin ajelemaan, mutta nyt kohti kotia. Muu porukka ottaa helpomman reitin, mutta minä kiertelen pikkuteitä pitkin, pitää yrittää tehdä pehmeä lasku. Olen illalla kotona, takana on 16748km, 16 eri valtiota ja 53 päivää, puran pakkaukset ja pistän pyykit koneeseen, soitan Pekalle ja päätämme lähteä viikonlopuksi Saaristoralliin. Saunon omassa saunassa, mietin reissua ja kaikkia uusia kokemuksia ja tapahtumia, kyllä mopolla ajaminen on mukavaa.

Heinäkuun 7. Käyn Kotarin tallista ja ajan kokopäivän enduroa ja crossia, on taas hienoa päästää kunnolla soralla ja metsäpoluilla. Illalla pakkaan taas kamat sillä huomenna taas lähdetään tien päälle.

Archipelago rally 2004

Heinäkuun 8. Huollan ja pesen pyörän aamupäivällä, nostan kamat pyörään ja lähdemme iltapäivällä Pekan & Liisan ja Akin kanssa kohti Kemiötä ja Saaristorallia. Ajelemme taas pikkuteitä pitkin Pulkkilanharjun kautta ja matkaa kertyy, maisemat ovat hienoja Suomessakin. Saavumme illalla TUMPin vuokraamalle leirintäalueelle ja pistämme leirin pystyyn, kokoontuminen alkaa vasta huomenna, mutta olemme tervetulleita. Vietämme iltaa isäntiemme kanssa ilta nuotiolla ja hauskaa on.

Heinäkuun 9. Oman aamiaisen jälkeen lähdemme Kemiöön suorittamaan tarvehankintoja ja käymme syömässä kebabit, kun palaamme iltapäivällä leiriin portilla on jo jonoa. Ilta menee eri porukoiden kanssa juttua iskiessä ja reissuja muistellessa.

Heinäkuun 10. Saaristorallissa on aina toimintaa ja kilpailuja joka lähtöön ja tietysti omat sarjat naisille ja lapsille. Keskitymme enemmän penkki urheilupuolelle, sillä pikkupojat ovat paljon ketterämpiä MTB pyörillä kuin me vanhat papat. Pekka kuitenkin vanhana keihäänheittäjänä päättää osallistua saappaan heittoon ja ilmoitti vielä minutkin mukaan, viimeisenä hyväksyttynä osanottajana. Pekka heittää ensimmäisellä kierroksella kakkoseksi ja putoaa kierroksen edetessä kolmanneksi. Kilpailu on kovaa mutta käydään hyvässä motoristi hengessä, heitän kierroksen viimeisenä heittäjänä ja kärkeen, 1,5 metrin erolla toisena olevaan. Toisella kierroksella Pekka ei paranna ja putoaa neljänneksi, olen kisan viimeinen heittäjä ja voitto on jo varma hyvän ensimmäisen vedon tuomana, heitän kuitenkin metrin päähän ensimmäisen kierroksen tuloksesta. Joten kisa oli tiukka ja vaikka kyseessä olikin vauhditon laji, olin kuulema ottanut alkukesän pisimmän vauhdin, no niin vaan tuli pysti myös tästä meetingistä. Ilta menee saunoessa ja juhliessa saappaan heittokisan voittoa.

Heinäkuun 11. Olimme jo saapuessamme laittaneet roskan ja pullon keräyssäkit kiinni leirin puihin ja vaadimme tätä lajittelua myös naapureilta ja ohikulkijoilta. Joten kun järjestäjät siivosivat aluetta, saimme suuret kiitokset toiminnastamme ja lahjoitin myös leiri ruusumme järjestäjille ACFn puolesta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja koittaa kotiin lähdön hetki, mutta on tämä ollut tosi hyvä retki. Ajellemme sunnuntaisessa illassa ja tihkusateessa kotia kohti ja suunnittelemme uusia kujeita. Huomenna täytyy alkaa keskittyä puutarhatöihin, koska takapihalleni on kesän aikana kasvanut viidakko.

Loppu vuosi menee ajellessa Kotarilla metsäpoluilla ja montulla. Käydään kuitenkin Jussin kanssa metsäpolkuja pitkin Rottarallissa kääntymässä.

Forza Aprilia Caponord and KTM 400 EXC

Capo toimi koko reissun ilman minkäänlaisia ongelmia ja ajaminen oli todella nautinnollista. Ajoasento on erittäin miellyttävä, jonka olin tietenkin testannut jo edellisellä pyörällä, nyt vaan tuli ajettua pitempiä buugeja ja pitempi reissu.

Kesä oli antoisa ja täynnä hyviä muistoja ja matkalla tuli taas paljon uusia ystäviä. Talvi ajetaan taas ripulikumimopolla ja pidetään hauskaa jäällä ja kohotetaan kuntoa spooreissa, niin jaksaa taas ensikesänä matkustaa.