Aprilia SL1000 Falco on palvellut hyvin jo kolmena kesänä niin matka-ajossa kuin rata-päivilläkin. Kuljettajan ollessa 170cm/75kg -kokoinen ei sopivan ajo-asennon löytyminen ole ollut mikään ongelma. Vakiopyörä, vakio-osilla ei kuitenkaan sytytä vaan aina on rakennettava enemmän yksilöllistä ajokkia. Ettei nyt ihan joka nurkan takaa tulisi samanlaista vastaan!

Falcon mittarissa oli 86 km, kun siihen asennettiin Aprilian omat hiilikuituvaimentajat, chipsi ja ilmansuodatinkotelosta poistettiin kuristus. Samana kesänä pingismailat (eli vilkut) saivat kyytiä ja tilalle asennettiin mini- ja pisaravilkut. Samassa yhteydessä rekisterikilven roikotin poistui ja kilpi kiinnitettiin kulmaraudoilla takavalon alla olevaan kannattimeen.

Tällä modifioinnilla sitten pärjättiinkin ihan mukavasti kolme kesää. Vauhdikkaammilla mutkateillä sekä radalla tuli kuitenkin melko selkeästi esiin vakiotakajousituksen säätöjen puuttellisuus sekä niin etu- kuin takapäätäkin vaivannut herkkyyden puute. Mutkateillä pompusta keula tyypillisesti hypähti ilmaan ja pyörä otti uuden ajolinjan. Woblauksesta tai muusta ravistelusta ei ollut huolta tahi ongelmaa mutta tietty kovuus, jota tarvitaan vaappumisen estämiseksi johti siihen, että pintajoustoa - herkkyyttä - ei juurikaan ollut.

Eli, talven 2003-2004 aikana tuli sitten tutkittua takajousituksen vaihtoa, esim. Öhlins'iin. Onni onnettomuudessa oli, kun markkinoilta löytyi rekisteristä poistettu RSV-R vm. 2001. Täydellinen muutoin, että etuvanne ja katteet olivat päreinä. Eikun kauppaa hieromaan ja neuvottelujen päätyttyä tavaran hakuun ja rojut kotitalliin.

Yksi ilta purkutöitä ja RSV-R oli pahvilaatikossa. Ja sitten Falcon kimppuun. Tarkoituksena oli asentaa etujousitus, takahaarukka ja takajousitus RSV-R'stä Falcoon. Ja muutamia muitakin pikkuosia mutta tämä oli pääkohde missiolla.

Takahaarukan ja -jousituksen asennus ei olisi voinut olla helpompaa. Vakio-osat ylös tuetusta pyörästä pois ja RSV-R swingi ja pamppu paikalleen. Koiranluu takajousituksen alapäästä rungolle oli otettava RSV-R'stä, jossa se on hieman Falcon osaa pidempi. Falcon vakiokuraläppä oli otettava pois sillä se olisi raapinut swingiin joka kerta, kun takapää olisi painunut sisään joustoissa. Eipä haitannut mitään sillä RSV-R'n swingissä, niinkuin Tuonossa ja RSV'ssäkin, on lokasuoja, joten takapampun kuraantuminen ei olisi ongelma. Takajarrun jarruletku otettiin Falcosta sillä muutoin RSV-R'än metallipunosletku olisi pitänyt vetää toista kautta ja mutkalle, koska Falcossa jarrun työsylinteri on jalkatappiasetelmassa ja RSV-R'ssä se on jarrupolkimen edessä.

Etupäässä olikin sitten hieman enemmän hommaa. Öhlinsin pamput ovat eri paksuiset kuin vakiopamput (Öhlärit ovat kapemmat), joten T-kappale kokonaisuudessaan (ylä- ja alaosa) oli otettava RSV-R'stä. Myös etukate oli poistettava, samaten sivukatteet ja nk. alakate, työn helpottamiseksi - tilaa ei olisi juurikaan ilman tätä ollut. Falcossa clip-on'it nousevat T-kappaleen yläpuolelle n. 4-5 cm. Johtuen pamppujen halkaisijamuutoksesta oli myös clip-on'it vaihdettava. Nytpä ne sitten ovatkin T-kappaleen alapuolella ja….. Cliparit ottavat kiinni mittaritaulun/katteen kiinnitysrautaan. No, eipä muuta kuin vakiostopparit pois ja sahaamaan 30 mm alumiinitangosta uusia stoppareita. Näihin, kun porasin epäkeskeisesti kiinnityspultin paikan, oli stoppareilla säätövaraakin ja tähän loppui clipareiden hinkkaaminen tukirautaan. Kääntösäde hieman kasvoi mutta muutama hetki ajelua ja totuttelua täyskäännöksillä molempiin suuntiin tanko stopparissa ja tähänkin tottui. Kun ohjaustanko on ääriasennossaan jää jarru/kytkinkahvan ja kiinnitysraudan väliin 5 mm. Mystisesti kuitenkin ilmaantui rautaan pienet jäljet kiinniottamisesta. Selvitys paljasti, että jos kuitenkin jarru/kytkinkahvaa käyttää samalla, ottaa esiin työtyvä kahvan pää hieman kiinni rautaan. Täytyy siis talvella hienosäätää. Sulake- ja relekotelot piti irroittaa vakiopaikaltaan ja siirtää muutaman sentin eteenpäin. Nyt vielä ovat kiinni nippusiteillä. Talvella sitten hienosäätöä näidenkin osalta.

Falcon vakioetujarruletku vaihtui samassa yhteydessä RSV-R'n metallipunosletkuun sekä vakiojarrulevyt Brembon kultaisiin. Jarruletkun vaihto on ihan asiaa jarrutehon kannalta mutta levyjen vaihto oli puhtaasti ulkonäköseikka. Öhlins-ohjausiskunvaimentaja oli tietenkin asennettava vaikka ei Falco sitä minun kyydittämänä olisi tarvinnut mutta, kun sellainen nyt sattui siinä olemaan tyrkyllä…. Kiinnityspaikat iskarillehan löytyvät jo ihan vakio-osistakin. Ja tilaakin on tehtaanpuolesta varattu.

Kun palikat olivat paikallaan, varovaista tunnustelua, josko joku paikka ottaa kiinni johonkin. Näin ei käynyt, joten katteet paikoilleen. Ja sitten taas ajolenkille.

Kaikki tuntui olevan kunnossa. Ensimmäinen ajokerta antoi jo heti suuntaa uuden jousituksen toimivuudesta. Huhtikuun illassa ja parin asteen lämmössä ei todellista toivuutta voinut testata mutta jo tämäkin hetki antoi syytä hymyyn.

Seuraavana päivä olikin vuorossa mutkatielenkki. Kilparadoilta otettu säätö oli kuin kivireki, joten pikapysähdys bussipysäkille ja reilu pehmennys esijännityksiin sekä vaimennuksiin ja uudestaan tienpäälle. Pientä säätelyä ajolenkin aikana oli harrastettava ja työ palkittiin todella muuttuneella ajotuntumalla.

Parisataa kilometriä myöhemmin tuntui selvemmin ja selvemmin siltä, että pyörä on nokkapainoinen. Falco taipui mutkiin hieman sukeltamalla, tosin tukevasti ja tarkasti. Takajousituksesta löytyy korkeudensäätö, joten eikun perää alemmas eli painoa pois keulalta. Laskin perää 1 cm'n verran, joka on yksi täysi mutterinkierros. Sukeltaminen loppui lähes täysin ja ajo tasaantui oleellisesti. Sekarengastus, joka pyörässä oli edelliskesän jäljiltä alla vaikutti osaltaan hieman epäloogiseen kulkuun, kun ajaa mutkia jonkin verran kallellaan. Edessä oli jo parhaat päivänsä nähnyt Pirellin Supercorsa (rataa ja matkaa) ja takana Metz Z4 (pelkkää matkaa). Nämä alta pois ja tilalle Avon Azarro 49/50 SP't ja kas kummaa ! Kadoksissa ollut ketteryys ja herkkys palautuivat tai'ainomaisesti.

Nyt voi todeta, että paras investointi, jonka ajomukavuuden, mutkatie/rata-ajo nautintojen ja vauhdin parantamiseksi voi tehdä, on jousituksen uusiminen. Kyllä on pyörä muikea ajettava tällä hetkellä.

Suurin ero on herkkyydessä. Kun kesken mutkan alkaa töyssyinen alue, pystyy Öhlins nielemään valtaosan pompuista ja ajolinja pysyy valitulla linjalla. Mahdottomia ei Öhlins'kään tee, joten hypyt ja käsillelyönnit ovat vieläkin arkipäivää mutta nyt niin ei käy enää kuin kerran tai kaksi ajolenkillä. Ennen näin kävi kymmeniä kertoja ajolenkillään. Tuntuu kuin etupampuissa olisi ulosjoustoa enemmän kuin vakiokeulassa sillä töyssyn jälkeen eturenkaan ote tiestä ja tuntuma tiehen pysyy vakiokeulaan verrattuna parempana. Takapäässä on sama juttu.

Seuraava pointti on tietenkin makuasia mutta mielestäni ulkonäkökin on hieman eri luokkaa kuin ennen. Clip-on'it alempana antavat mielikuvan café racer'ista ja muhkea takaswingi täydentää ilmettä. Öhlins'ien kullankimalletta ei luonnollisesti himmennä pahinkaan sadepäivä. Jousituksen aatelinen antaa kyllä pyörälle kuin pyörälle bonusta jo pelkästään parkkipaikalla tarkasteltuna.

Aikaa meni; RSV-R'n purku 1 pv, vakio-osien purku 1 pv, takaswingin ja -jousituksen vaihto 1 pv, etujousituksen vaihto 3 pv. Pv tarkoittaa tässä yhteydessä työpäivän jälkeistä iltaa, klo. 18 - 23 välistä aikaa.

Ja Falco on nyt sitten kotikerhoni Cubic Club Porvoon puolesta nimetty Falle'ksi. Toiset puhuvat Falle R'stä mutta tuo yhteen kirjoitettuna antaa pahat vibat jo ennakkoon; faller. Jos näin käy niin ei se ainakaan jousituksen syytä ole, sen verran suuren luottamuksen uusi alusta kyydille antaa.

Kuvat: