APRILIA CLUB FINLAND SUMMER TOUR 2005
©Sakari Häyrinen, Aprilia Club Finland
Aprilia Club Finland Summer tour 2005 Sloveniassa
Ylhäältä Kalevi, Pekka, Liisa, Kurre, Sakke, Ivar ja Harry, Marcus, Ave
Taustaa tapahtumille
Tässä matkakertomuksessa kuvatut tapahtumat ovat seurausta vuonna 2004 tekemästäni reissusta Euroopan ympäri ja ehkä …... syksyn -04 aikana useat ystävät ja ACF kaverit olivat kyselleet minulta, olisinko halukas järjestämään reissun Eurooppaan kesäksi 2005.
ACFn hallituksen syyskokouksessa päätimme kerhon matkan järjestämisestä sekä vierailusta APRILIAn Noalen tehtaalla kesällä -05. Itse järjestelin vapaani, niin että voin jatkaa reissua etelään, muun porukan suunnattua pohjoiseen. Jouluun mennessä oli mukaan sitovasti ilmoittautunut ACFn Harry ja Marcus sekä pikkuserkkuni Pekka + Liisa ja reittisuunnitelmakin oli jo muotoutunut hienosäätövaiheeseen. Helmikuun loppuun mennessä, oli mukaan ilmoittautunut myös Kalevi, Kurre ja Ivar + Ave Eestistä, joten porukka oli kasassa.
Matkavalmistelut
Aloitin reittisuunnittelun joulukuussa -04, koska Harryn ja Marcuksen täytyi olla takaisin töissä 13. kesäkuuta. Reissu muotoitui seuraavaksi: lähtö 1.6 ja 2½ päivää ja 2100km Sloveniaan, 5 päivää Bledissä ja ajoa vuoristossa 800km, 2 päivää Venetsiassa 400km ja 2½ päivää takaisin Suomeen 1700km. Perus idea oli, että vietämme mahdollisimman paljon aikaa vuoristoteillä ja siirtymät hoidetaan pois vauhdilla sekä majoitus ja ruokailut sisätiloissa. Sopivan tasoisten/hintaisten majoitusten löytyminen haluamassani sijainnissa vaati eniten työtä, mutta onnistui. Olin myös tiiviisti yhteydessä Italian Aprilia kavereihin, joiden kanssa oli tarkoitus tavat matkan varrella.
Jaoimme matkaan liittyvät tehtävät ACFssä seuraavasti; minä hoidan reitti- ja matkasuunnittelun ja tiekirjan, Marcus; vierailu Aprilialla, Harry majoitusten vahvistaminen ja Arto lauttaliput. Matkalle perustettiin myös oma pankkitili, johon sitovat ilmoittautumismaksut ohjattiin. Ideanahan oli että kaikki majoitukset / ruokailut oli maksettu etukäteen, joten yksi henkilö hoitaa maksut matkalla (Marcus), jolloin säästämme aikaa ja rahaa. Tämä toimi erinomaisesti, kuten kaikki mukana olleet huomasivat.
Reittisuunnitelma sekä ACF SUMMER TOUR 2005 tiekirja löytyvät tämän Foorumin sivuilta.
ACF Summer tour 2005 reitti Capo reissun jälkeen
Capon varustelua talvella
Normaali talvihuoltojen lisäksi asensin Capoon Raidin pohjapanssarin yläsivurautoineen, kypäräpuhelimet ja Pekan kanssa hankkimamme PRM 446 puhelimet. Puhelimet ovat kyllä osoittautuneet rahanarvoisiksi, sillä voit keskustella muiden kanssa ja sopia pysähdyksistä jne. Matkalla etelään Pekka ajoi letkan keskellä ja informoi minua tapahtumista, esim. jos joku jäi liikennevaloihin. Tekee ryhmäajon paljon helpommaksi, kun saat infoa siitä mitä takana tapahtuu. Kypäräpuhelimista voi myös kuunnella musiikkia, joten rokki soi koko matkan MP3 soittimen tai radion kautta.
MP -näyttely 2005
MP -05 näyttelyssä kerhomme oli edustettuna Nakkilan Pyörä ja Mopon ständillä, jossa oli myös esillä ACF SUMMER TOUR 2005 ja muuta kerhomme toimintaan liittyvää materiaalia. Kiitos vaan kaikille järjestelyihin osallistuneille!
Tien päälle
2005 Summer tourille osallistuivat seuraavat henkilöt: Sakke (Caponord), Harry (Falco), Marcus (Tuono), Kalevi (RSV Mille), Ivar & Ave (Caponord), Pekka & Liisa (Goldwing 1500) ja Kurre (Honda VFR), joten mukana ei ollut rivimiehiä.
Tapaaminen oli sovittu Olympia terminaaliin 1.6. klo 07:00, joten lähdimme Pekan & Liisan kanssa matkaan jo edellisenä iltana. Aamulla 1.6. herätessä edellisenä iltana alkanut vesisade jatkui, joten kaikki ajokamat sisällä päälle ja pyörän selkään ja kohti terminaalia. Terminaalilla meitä odottivat jo Kalevi joka oli tullut aamulla Turusta, Kurre ja Arto, joka tulee Noaleen lentäen. Odottelimme vielä Porvoon suunnasta tulevia Harrya ja Marcusta.
Kaikki yhdessä ryhmässä suorittamaan check-in. Harry haki kaikille maihinnousukortit, josta passintarkastuksen jälkeen meidät ohjattiin sataman halliin sateen suojaan odottamaan laivaan pääsyä. Järkevää toimintaa satamahenkilökunnalta, ettei motoristin tarvitse odotellessa kastua. Laivassa kävimme vielä läpi ajojärjestyksen ja päivän reittisuunnitelman.
Lähdössä Suomen sateisessa säässä kohti Noalea
Day 1
Tallinnassa olivat Ivar & Ave odottamassa ja pienen juttu tuokion jälkeen suuntasimme kohti Pärnua klo 10:00 lievässä sadesäässä.
Reittisuunnittelussa olin ottanut huomioon myös tankkaukset noin 200km välein, ajan säästön ja aikataulun vuoksi. Ensimmäinen tankkaus oli sovittu Pärnuun, jonne saavuimme noin 15 minuuttia edellä aikataulua, joten porukka osaa ajaa ryhmänä ja pitää nopeuden vaikka sataa. Ennen Latvian rajaa Pekka pyytää pysähtymään, koska Kurren takalaukun sadesuoja meinaa lähteä lentoon ja Kurre pysähtyy. Seuraavalla tankilla Kurre kysyi, katsonko kokoajan peileihin kun pysähdyin niin nopeasti. Kerron että sain tiedon Pekalta puhelimessa, vaikkakin katson myös peileihin. Jatkamme sateisen Rigan-lahden rantatietä ja Rigan ohitustien kautta 40 km Rigan eteläpuolelle, jolloin on taas aika tankata. Kello on 14:15 ja takana 360km. Matka on edennyt mainiosti ja olemme 45 minuuttia edellä aikataulua; porukka tosiaan osaa ajaa ja pitää vauhtia. Harryn Falcon kytkin luistaa yli 6000 rpm kierroksilla. Tankkauksen ja kahvien jälkeen suuntaamme kohti Liettuaa. Ilma lämpenee vähän, mutta sade jatkuu. Matka sujuu kuitenkin hyvin, mutta ensimmäiset kamikaze-ohittajat on jo tavattu. Jatkamme Kaunaksen alapuolelle ja pysähdymme taas tankille ja syömään. Kello on 16:50 ja takana 580km. Olemme 1½ tuntia edellä aikataulua, matka on taittunut tosi hyvin, ajettu keskinopeus on 98km/h.
On myös keskiviikko ja liikenne ei juuri haittaa, eikä EU-valtioissa ole rajalla jonoja kuten ennen. Via Baltica on todella suoraa ja tänä vuonna myös hyväkuntoista tietä ainakin tähän asti. Puolan rajan jälkeen tulee vähän aikaa jo mutkatietä, jota on mukava ajaa, kun on istunut suorassa olevan pyörän päällä 700km. Saavumme Suwalkiin ja kurvaan tankille, jotta pyörät ovat aamulla valmiina taistoon Puolan baanalle, sillä huomenna tarvitaan hyvää keskinopeutta. Mukaan vielä vähän mallasjuomaa ja hotellille. Tosin ajan yhden liikenneympyrän pitkäksi ja hukkaamme noin 5 minuuttia. Päivän saldona 8½ tuntia 730km. Ei huonosti seitsemän pyörän ryhmältä. Harry purkaa vielä illalla kytkimen ja yrittää säätötoimenpiteitä. Illalla nautimme yhteisen illallisen, joka oli tilattu etukäteen.
Hotellin takapihalla Suwalkissa, Illallisella
Pyörrät vartioidulla parkkipaikalla
Day 2
Aamulla 2.6. lähdemme tien päälle klo 08:00. Parkkipaikalla paikallisten autojen varashälyttimet laukeavat V-kakkosien murinasta. Sadekin on lakannut. Tie muuttuu kapeammaksi kohti Warsawaa ja EUn tie- ja päällystystöitä on noin 60km matkalla ennen Lomzaa, johon on suunniteltu seuraava tankkaus.
Näkymää Puolan tiellä, eteen ja taakse
Ajaminen alkaa sujua, kun kaikki oppivat tietyöliikennevaloissa tulemaan suoraan autojen ohi valoille, jolloin ei tarvitse ajaa autojen välissä. Matka taittuu ja ajaminen maistuu.
Harry ja Marcus Puolan pikkutiellä
Tankaamme Lomzassa ja Harry yrittää etsiä prikkoja kytkimeen, joka luistaa edelleen. Sovimme myös nopeasta ylimääräisestä pysähdyksestä Warsawassa, koska olemme edellä aikataulusta. Olemme Warsawan keskustassa klo 12:30 takana 310km vaihtelevan kuntoisia Puolan teitä. Välillä oli joitakin tietyön sorapätkiä, joten ollaan vielä hyvin aikataulussa. Tosin missaan yhden liikennevaloristeyksen ja ajan suoraan väärän ryhmittymisen takia. Menetämme noin 10 min, kun kierrämme lentokentän parkkipaikan kautta takaisin. Tästä alkaa varsinainen Puolan baana, jolla liikennekulttuurista ei ole tietoakaan ja aina on joku joka haluaa ensin ohittaa ja on kohta edessä vaikka pidät tasaista nopeutta. Puolassa niin kuin monessa muussakin entisessä SOV-maassa vaikeutena on, että nykyisin kaikilla on auto, mutta ei ajokorttia. Myöskään liikennekulttuuri ei ole voinut kehittyä viimeisten kymmenen vuoden aikana, jolloin autot ovat tulleet kaikkien halukkaiden saataville. Tankaamme Piotrkówin pohjoispuolella ja muut kauhistelevat liikennekulttuuria. Tie on nopeaa ja matka taittuu. Puola on pääasiallisesti tasaista peltoa, joten mitään maisemia ei ole. Tankaamme vielä Tychyssä, jonka jälkeen alkaa näkyä Tatra-vuoristo. Mieliala alkaa kohentua, kun ajattelen tulevia ajopäiviä Slovenian vuoristossa.
Marcus Puolassa Tauko Warsawassa.
Ylitämme Czech Republicin rajan ja pysähdymme rajan jälkeen, sillä jäljellä on enää tämän päivän viimeinen legi Olomouceen, jonne matkaa on vain 150km. Rajan molemmin puolin on taas pikkutietä, joilla liikennettä riittää. On myös Tatran mäkistä maastoa Puolan peltoja tasapainottamaan. Käymme tankkaamassa pyörät ja hankkimassa kylmät oluet ja saavumme Olomoucen hotellin parkkipaikalle, joka sijaitsee omistajan pihassa hotellia vastapäätä. Kello on 19:30, takana 790km, 11½ tuntia; hyvä ajopäivä.
First beers after a good ride! Olomouce aamutoimet
Majoittumisen ja suihkun jälkeen nautimme maittavan illallisen huurrejuoman kera. Ystäväni Olinka käy vielä esittelemässä virkeimmille Olomoucen yli 1000 vuotta vanhaa kaupunkia.
Day 3
Starttaamme aamiaisen jälkeen klo 09:00 kohti Brnoa ja Itävaltaa. Tie on Brnoon asti moottoritietä ja matka taittuu. Pysähdymme Czechin ja Itävallan välisellä raja-alueella ja keskustelemme aiheesta ”olemme kohta perillä”. Matka on mennyt tähän asti loistavasti. Porukka osaa ajaa ryhmänä ja nopeuden pito ei tuota ongelmia. Pitää vain itse pitää nopeutta yllä niin muut seuraavat. Wienissä käymme tankilla ja ostamassa moottoritiemerkit, jotta konstaapelit eivät valita. Wienin eteläpuolella on tietyötä ja jonot ovat kymmenien kilometrien pituiset. Ajelen autojonojen välissä ja muut seuraavat omaa tahtiaan. Pääsemme Wienin ruuhkista ja porukka saadaan kasaan 150km Wienin jälkeen. Pysähdymme vielä Graziin jälkeen tankille ja kahville. Ilma on jo kuuma; välillä tunnelin jälkeen laaksoissa vain +22 ºC, muuten 30 ºC. Ennen Klagenfurtia suuntaamme kohti Loiblpass tunnelia. Ajan taas yhden exitin pitkäksi, joten aikaa hukkuu muutama minuutti. Südringin jälkeen alkaa kiharatie ja nousu ylös Loiblpassia kohti. Päästelen ylös Itävallan raja-asemalle sydämeni kyllyydestä. Pysähdyn ennen raja-asemaa ja muut tulevat perässä. On hauska katsoa, kun ihmiset ovat silmät teevadin kokoisina ja kyselevät mitä tämä on? Kerron että tämä on vasta alkua, huomenna seuraa vielä hauskempaa.
Pysähdys Loibelpassilla, ennen Sloveniaa
Itävalta ei halua nähdä kuin minun passini, joten kaikki ajavat tunneliin, jonka toisessa päässä on Slovenia. Laskettelemme alas Slovenian puoleista rinnettä ja joku paikallinen kyykky ajaa ohi hieman ylinopeutta. Vähän ennen Trizisiä on saksalainen BMW GS parkissa tien vieressä, joten pysähdymme. Kaverilta on bensa loppu. Ajamme tankille n.5km ja käyn viemässä miehelle pullollisen bensaa. Hän lupaa tarjota oluet Bledissä. Olisi muuten päässyt laskettelemaan alamäkeen bensikselle asti, ei muuten tullut oluitakaan, joten se niistä. Jatkamme Blediä kohti majapaikkaamme, jonne on enää 30 kilometriä ja olemme Summer Tour 2005:n ensimmäisen etapin määränpäässä.
Bled-talon piha Kävelyllä rannalla
Saavuimme talolle, josta olimme vuokranneet kolme huoneistoa. Talo oli juuri remontoitu ja todella upea. Jokaisessa huoneistossa kaksi makuuhuonetta, keittiö, iso parveke ja kylpyhuone. Kaikkien mielipide oli ”tämä on parempi kuin viiden tähden hotelli”. Ei kun taloksi huurteisten kera.
Ajoleirin avajaiset ensimmäisenä iltana Bledissä
Majoitumme taloon, Harry, Marcus Kalevi ja Kurre alakertaan, Pekka, Liisa ja Sakke yläkertaan sekä Ivar ja Ave yläkerran toiseen huoneistoon. Suihkun jälkeen oli vuorossa tervetuliaismaljat ja ajoleirin avajaiset yläkerran parvekkeella.
Isännän kanssa pihalla Lähdössä vuoristoon
Kävimme täydentämässä jääkaapit ja hankkimassa aamiaistarpeet. Illalla kävimme pizzalla ja keskustelimme siirtymäajosta (2½ päivää 2150 km). Aika hyvä suoritus tämän kokoiselta ryhmältä, varsinkin kun suurimmalla osalla ei ollut ajokokemusta pitkiltä matkoilta. Mutta huomenna vasta hauskanpito alkaa….
Nuotit paikalleen ja kartat kuntoon
Day 4
Aamulla lähtö kello 09:00, suuntana Granska Gora, josta Julian Alps vuoristoon. Ilma on noin 25° C ja säätiedotus lupaa huomiseksi sadetta. Säikäytin porukan aamulla valitsemalla väliin 10 km hiekkatietä matkalla Jesseniceen, jossa tankkasimme ja muutimme rengaspaineet sopiviksi mutkatielle. Tämä vain sen takia että porukka on hereillä kun lähdetään todellista mutkamäkeä ylös.
Itävaltalaiset motoristit vielä edessä Näkymä vuorelta
Tiekuvaus Triglavan yli Socaan on seuraava: ylöspäin mennessä ei ole yli 50m pitkiä suoria, kaarteet ovat kivetty ja taittuvat 100 - 200º, poisluettuna kaksi kohtaa, joissa loivempi mutkayhdistelmä, jonka pituus n. 200m. Vedimme Marcuksen kanssa oikein kunnon lämmittelyt ja nautimme. Pysähdymme ylhäällä 15min ja 8 km myöhemmin. Parkkipaikalle on tullut ns. ekologiamaksu 300 SIT (Slovenian Tollar), joka kerätään kaikilta pysähtyjiltä luonnonpuiston ylläpitoon. Ihailemme maisemaa ja nautimme kahvit kahvilassa 1680 metriä merenpinnan yläpuolella. Porukka ihmettelee maisemaa ja vuorikiipeilijöitä, joita näkyy seinämillä, tosin vain pieninä pisteinä.
Lähdemme jatkamaan matkaa alaspäin. Tien luonne muuttuu osittain vähän loivemmaksi mutkaksi ja se on melkein kokonaan asfalttipäällysteistä. Alaspäin mentäessä oikea jarrutustekniikka on tärkeää, ettet menetä jarruja. Terävä jarrutus mutkaan ja vapautus, jarruja ei saa laahata yhtään tai ne kiehuvat välittömästi, näin kävi mm. Pekalle ja Ivarille ensimmäisessä alastulossa.
Iloisia ilmeitä ylhäällä Harry taittaa mutkaan
Kahvitauko Julian Alpeilla Harry ulostulossa
Pysähdymme alhaalla Soca-joen laaksossa juomatauolle puolen tunnin alamäkiajon jälkeen. Tässä ilmastossa on juotava koko ajan, jotta ei ala huimaamaan. Juomapulloja täydennetään vuoristojoesta.
Vuoristojoki Iloisia motoristeja
Suuntaamme Socan laaksoa pitkin Kobairdin ja Tolminin kaupunkien läpi Most na Soći laaksoon, jossa vesi on todella lumoavan kirkasta.
Most na Soći vuoristojärvi
Tästä suuntaamme kahville pieneen kahvilaan vuoren yli menevän tien risteyksessä. Tie on samantapaista kuin aamulla vuorelle noustessa ja taas nautiskellaan vauhdista. Alas laskettelemme aivan uutta asfalttia pitkin ja hauskaa on. Saapuessamme majapaikkaan porukka on aivan haltioissaan päivän tapahtumista. Kerron, että samanlaisia tieprofiileja riittää kuukaudeksi eikä vielä tarvitse ajaa samoja teitä kahta kertaa. Suihkun jälkeen kokoonnumme pihalle ja Ave & Ivar tarjoilevat pippurivotkaa. Päivän tapahtumat puhuttavat edelleen. Päivän saldo 250 km mukavaa mutkatietä.
Ave tarjoilee pippurivotkaa Illallisella. Sakke pitää puhetta
Illalla Pubissa Ivar, Pekka, Harry, Sakke, Kalevi ja Aamulla tutkimme paikallisen asfaltin pitoa
Marcus
Day 5
Aamulla sataa vettä, kuten säätiedotus eilen ennusti. Etelä-Euroopan tiet ovat märkänä tosi liukkaita, koska perusaineena on kalkkikivi. Odottelemme keskipäivään asti sään muutosta. Sade jatkuu etenkin vuorilla, jonne on pihaltamme suora näkyvyys. Lähdemme kävelemään Bled-järven rannalla sijaitsevaan Grad Bledin linnaan. Valitsemme jyrkän reitin rannalta, melkein suoraan 200m ylöspäin linnaan; todellista kuntoilua. Linnan pihalta ihailemme maisemia Bled-järven yli vuoristoon. Käymme syömässä pienessä idyllisessä pizzeriassa ja pelaamassa minigolfia. Päivä kuluu mukavasti kaupungilla, vaikka sää ei suosi ajamista. Sade lakkaa illan kuluessa. Huomenna jaksaa taas ajaa.
Kirkko saaressa Bledin kaupunki linnasta nähtynä
Day 6
Aamulla on puolipilvinen kaunis sää, tosin hieman aamukosteutta. Tänään on vuorossa Postojonan tippukiviluolat ja uusia vuoristoteitä. Valitsen reitin Lubljanan kautta isoja teitä pitkin Postojonaan. Luolasto on muuten Euroopan toiseksi ja maailman kahdeksanneksi suurin luolastoverkko, pituutta 27 km. Luolaston yleisölle avoinna oleviin osiin mennään minijunalla, josta alkaa puolitoistatuntia kestävä opastettu kävelykierros. Luolastossa elää myös niin sanottu ”Human fish”, noin 20 cm pitkä eläin, jota ei tavata missään muualla. Se muistuttaa liskoa, mutta ei ole sitä. Human fish syö noin kerran vuodessa, elää sekä hengittää sekä vedessä että maalla, ei paljon liiku eikä pidä valosta. Eläimen on todettu olevan jäänne muinaisilta ajoilta. Ei ihme, sillä luolaston on todistettu olevan yli kolmemiljoonaa vuotta vanha.
Luolasto 27 km Tippukiviä
Luolastossa on myös ns. konserttisali, jossa on uskomaton akustiikka ja siellä myös pidetään konsertteja. Vaikuttava kokemus nähdä kuinka luonto ja virtaava vesi on muotoillut kiveä ja maisemaa.
Postojonasta lähdimme pieniä vuoristoteitä pitkin kohti Blediä. Ajo oli taas nautinnollista ja mutkatietä riitti. Välillä tie oli noin suomalaisen pyörätien levyistä, välillä pysähdymme syömään pieneen tavernaan. Hintataso pienissä maalaistavernoissa on kohdallaan motoristin kukkarolle. Hampurilaisateria on noin kolme kertaa isompi ja neljä kertaa halvempi kuin Suomessa tai ruuhka-Euroopassa.
Lounaalla maalaistavernassa Mekaanikko ja tallipäällikkö
Illalla Harry säätää uudestaan Falcon kytkintä lisäämällä prikat jousien alle, jotta säätö saadaan kohdalleen. Päivän saldo 260 km.
Day 7
Tänään on päivä, jolloin yritämme päästä Mangart-vuoren huipulle 2080m merenpinnan yläpuolelle, mikäli sää sallii. Mangart sijaitsee aivan Italian ja Slovenian rajalla ja on entinen vartiopaikka Kaiser Wilhelmin ajoilta. Vuorelta näkee Sloveniaan, Italiaan ja Itävaltaan. Tie on vanha sotilastie ja vastaa leveydeltään suomalaista pyörätietä, joka on vielä osin sortunut. Sää on aluksi hyvä, mutta sade alkaa ylitettyämme ensimmäisen vuoren. Pysähdymme kahville laaksossa ja sade lakkaa ja alkaa uudelleen, kun lähdemme liikkeelle. Päätän kuitenkin yrittää ja muut seuraavat. Nostamme Marcuksen kanssa nopeutta ja leikittelemme mutkaisella tiellä. Kurre seuraa vähän matkan päässä. Käännymme kallioon louhitulle Mangartin tielle 180º takaisinpäin 10 metriä toisen tien yläpuolelle ja jäämme odottamaan muuta ryhmää. Harry tulee ensimmäisen eikä huomaa meitä vaan ajaa ohi ja muut seuraavat. Käännän perään, mutta en saa ryhmää kiinni ennen Italian rajaa, jonne on matkaa 2km. Joten pojat käyvät kääntymässä Italiassa. Kuten edellisessä jutussani kerroin, on osa Mangart solan tiestä rakennettu uudestaan jokunen vuosi sitten tapahtuneen maanvyörymän jälkeen, joten tie on mielenkiintoinen. Suurin osa tiestä on louhittu kallion kylkeen kummallekin puolelle vuorenrinnettä ja tien pätkät on yhdistetty tunneleilla toisiinsa. Todella mielenkiintoista ajaa! Kun olemme melkein huipulla, alkaa sataa lunta ja lämpötila laskee + 4ºC. Jatkamme kuitenkin ylös asti. Ylhäällä on vain kalkkikivitie, joka on märkänä eritäin liukas, joten emme pääse ajamaan viimeistä 100m lenkkiä huipun ympäri. Lähdemme laskeutumaan alas, ja lunta on tiellä noin 5 cm. Luistelemme varovasti 100 m alaspäin ja sade lakkaa kuin veitsellä leikaten. Aurinko paistaa ja pysähdymme tunneliin, joka on ainut tasainen paikka. Ihailemme maisemia ja otamme kuvia. Näkymä alas laaksoon on kuin maailman katolta. Onneksi tämä onnistui tänä vuonna, niin saivat muutkin nähdä nämä komeat maisemat.
Tauko Mangart vuoren tiellä -100m huipulta, Näkymä alas laaksoon
vesiputous menee tien yli, pyörät tunnelissa
Kurre Mangartilla Ivar & Ave Mangartilla
Ylhäällä lumisateessa Tuolla olimme äsken
Ihmettelemässä vuorta 1200m alempana Tunnelissa
Mangart maisemaa pilvien yläpuolelta
Pysähdymme 1200m alaspäin huipulta ja ihailemme vielä maisemaa sekä sulattelemme kokemusta. Sitten suuntaamme Italiaan Passo Predilin kautta. Tie on mukavaa kiharaa! Cave de Predilistä käännymme pohjoiseen kohti Tarvisiota ja Fusinea, jonne pysähdymme kahville. Paikallinen nuoriso ihmettelee Aprilioita ja V2-koneitten muhkeita ääniä. Sitten pieni koukkaus Slovenian kautta Passo Podkorenin läpi Itävaltaan, josta jatkamme Lobeltunnelin kautta takaisin Sloveniaan. Otan vielä lopuksi pikku tien Triżić:n kautta pikkukylien läpi Begunjeen, jossa pysähdymme Elanin tehtaille, jossa olin töissä kahdeksankymmentäluvun lopulla. Täältä jatkamme takaisin Blediin ja takana on 280 km, neljä vuoren ylitystä, huikea Mangart ja paljon muita uusia kokemuksia, joita on hyvä talvella muistella. Illalla kun olemme menossa illalliselle tapaamme Matin ja Kyllikin, jotka ovat reissussa Futuralla. He liittyvät illallisseuraan. Matti muisti, että olemme täällä ja tuli etsimään meidät liittyäkseen joukkoon tehdasvierailulle. Kerroin Matille muutaman hyvän tien ja sovimme tapaamisen seuraavaksi illaksi Cavalinoon, jossa he voivat majoittua Ivarin ja Aven kanssa samaan mökkiin.
Day 8
On koittanut lähdön hetki ja matka suuntautuu seuraavaksi kohti Venetsiaa. Pakkaamme jälleen tavarat pyörien päälle ja hyvästelemme talon isännät haikein mielin. Ehkä joskus uudestaan, sanovat pojat. Sitten suuntaamme tankin ja ilmanpaineiden säädön kautta pikkuteitä pitkin Italiaan.
Capo lähdössä Venetsiaan Harry, Isännät ja Sakke, 08.06.2005
Tankilla ennen Italiaa Vielä Slovenian maisemaa
Muutan reittisuunnitelmaa ja ajamme pikkuteitä pitkin ensin St Catharinan ohi kohti Udinea. Maisemat ovat hienoja ja vanha pikkutie jokilaaksossa mukavaa alamäkeä noin 100km. Saavumme alavaan Italiaan ja alkaa olla jo kuuma ajaa. Pysähdymme lounaalle. Jatkamme pikkuteitä kylien ja kaupunkien läpi kohti Lido de Jesoloa ja Cavalinoa, jonne saavumme iltapäivällä. Majoitumme mökkeihin ja nautiskelemme viiniä. Odottelen italialaisia ystäviäni, jotka ovat tulossa käymään illalla. Arto soittaa Gardalta, jonne on lentänyt lomalle ja tulee huomenna Noaleen. Matti ja Kyllikki saapuvat myös illalla ja joukko on kasvanut kahdeksaan pyörään ja yhteentoista henkeen.
Majoittumassa Cavalino de la Mare Le Mare
Cavalinon majoitus Attila ja Sakke tarkastelevat Capoa
Attila, Andy ja Stefano saapuvat ja juttua riittää. Tarkastelemme toistemme pyöriä ja käymme illallisella sekä suunnittelemme tulevia. Kiva kun on ystäviä ympäri maailmaa! Attilakin ajoi 200km vain tullakseen tapaamaan minua. Moottoripyöräily yhdistää! Olemme suunnittelemassa italialaisten kanssa maailmanlaajuista Caponord Adventure kokoontumista ja paikkana tulisi olemaan Suomi. Tosin töitä asian kanssa riittää.
Day 9
Aamiaisen jälkeen klo 08:00 työnnämme pyörät portille, jotta emme häiritse muita. Lähdemme aamuruuhkassa kohti Noalea. Tämä noin 70km matka kestää tasan tunti viisikymmentä minuuttia, joka on italialaisten mukaan vähän. Esim. Milanossa 20km työmatka kestää puolitoistatuntia. Arto on jo vaimonsa kanssa odottamassa meitä Aprilian pääkonttorin edessä. Vaihdamme kuulumiset ja pakkaamme ajovehkeet Arton vuokra-autoon ja siirrymme sisätiloihin ihastelemaan pyöriä ilmastoidussa ympäristössä. Meidän PR-emäntämme Roberta tarjoilee kahvit ja kertoilee yleistä Apriliasta. Sitten siirrymme tutustumaan tuotekehitys- ja kilpailuosastoon ja saamme tilaisuuden ostaa viimevuoden kilpatiimien tuotteita, jotka eivät ole normaalisti kaupan.
Noalessa 09.06.2005
Montako MM-titteliä on kuvissa
RSV linjalla Ja koeajossa linjan päässä
Tuotekehitysosasto oli erittäin mielenkiintoinen, koska saimme omin silmin nähdä testausmenetelmät ja kuinka eri komponentteja kehitetään esim. akustisten mittausten avulla. Tehdas muuten käyttää kaikkien dynojen sähköenergian rakennusten valaistukseen ja ylijäämä ajetaan verkkoon; ”green thinking”.
Kilpailuosastolla saimme tutustua eri komponentteihin, kuten Hector Faubelin 125cc pakoputkeen joka oli lähdössä Barcelonan GP kisaan, painaa muuten noin 100 grammaa! Sekä GP luokan hiilikuituiseen takavanteeseen, joka napoineen painaa noin 400 grammaa. Oli muuten osia, joita olisi kiva laittaa omaan pyörään, mutta ne eivät ole saatavana kuin tehtaan tukemille talleille. Lopuksi kävimme vielä tutustumassa tuotantolinjoihin Scorzessa noin 10km pääpaikalta. Vierailu oli todella antoisa ja vastaanotto hyvä, ihmettelivät vain kuinka jaksoimme ajaa tänne asti?
Liian pieni pyörä vai iso kuski Aprilia SBK moottori
Pyörä on Noryaki Haga 2004
Kehitysversioita
Luovutimme vierailun lopuksi ACF:n lipun Aprilialle sekä kaulurit tehtaan testikuskeille. Kävimme vielä ostamassa Harrylle uudet kytkinlevyt ja Kaleville kytkinkahvan ja suuntasimme takaisin Cavalinoon, valmistautumaan kotimatkalle ja nauttimaan virvokkeita. Illallisella ravintola halusi vielä tarjota meille Lemoncellot, koska suomalaiset motoristit ovat niin ystävällisiä. Kiitos FINITA 2004 osallistujille, jotka olivat vuotta aikaisemmin opettaneet ihmiset hyville tavoille. Tänä vuonna FINITA on Kuopiossa, 2006 Pohjois-Italiassa, 2007 Suomessa ja 2008 suunnitelmissa on Sardinia, josta olen katsastellut järjestyspaikkoja.
Harry luovuttaa ACF lippua ja esittelee kauluria Robertalle
APRILIA CLUB FINLAND SUMMER TOUR 2005 NOALE
Sakke, Arto, Roberta, Harry, Kalevi, Ivar, Pekka, Liisa, Kyllikki, Matti, Kurre ja Marcus, Ave ja Ulla
Day 10
Harry, Marcus, Kalevi ja Kurre starttaavat kohti Saksaa aamulla klo 06:00. Nousemme Pekan ja Liisan kanssa hyvästelemään matkalaiset ja toivottamaan hyvää matkaa. Ivar ja Ave suuntaavat Milanoon. Me suuntamme kohti Sardiniaa ja Corsicaa, ja Kontio-rallia. Siitä matkasta myöhemmin.
Lähdön hetki Cavalinossa 10.07.2005 Vielä katse vuorille Itävallassa
Pojat lähtevät matkaan ja alkuvaikeuksien jälkeen löytävät oikealle tielle kohti Bolzanoa ja Innsbruckia. Vuorilla on vielä tien vieressä lunta ja pientä sadetta. Sitten pitkin Saksan baanaa, jossa renkaat meinaavat sulaa kun vauhtia on tarpeeksi. Illaksi zimmeri ja muutama olut. Ajoa n. 900km.
Marcus ja Harry Itävallan baanalla Tauko paikalla
Marcus, Kurre ja motoristin oluthana Lauttajonossa Rostockissa
Day 11
Aamupäivällä matka jatkuu kohti Rostockia ja lauttaa ja 12.06 illalla Hangossa. N. 400km.
ACF SUMMER TOUR 2005 oli antoisa ja täynnä hyviä muistoja ja matkalla tuli taas paljon uusia ystäviä. Loppukesä ajellaan pääasiallisesti Suomessa. FINITA 5-7.8 Kuopion Rauhalahdessa on yksi loppukesän päätapahtumista. Uusia reissuja suunnitellaan kokoajan ja reittikin on jo melkein selvillä.
Talvi ajetaan taas ripulikumimopolla ja pidetään hauskaa jäällä ja kohotetaan kuntoa spooreissa, jotta jaksaa taas ensi kesänä matkustaa.
Matkakertomus Venetsia – Maranello – Pisa – Sardinia – Corsica – Liguria - Garda – Alpit – Dolomitit- Balaton – Kontio, tulee syksyn aikana kun aikaa kirjoittamiseen riittää.