Jo tutun kaavan mukaan alkoi kausi Kemorasta. Vapaiden harjoitusten ja aika-ajojen aikana satoi rakeita ja räntää, jolloin koko touhun mielekkyyttä sopii kyllä pohtia. Olisikohan mahdollista saada Rovaniemelle moottorirata ja aloittaa kausi siellä – sanotaanko tuossa pääsiäsipyhinä? Voisi lajiliittokin miettiä hieman mistä päästä Suomea kisakausi alkaa. No, sitten varmaan ajettaisiin kauden viimeinen kisa lokakuussa Kemorassa??????

A750 kisassa sitten olikin isoa ja pientä lisäväriä sillä sade taukosi ja oli alkamaisillaan juuri ennen starttia. Arpomisen jälkeen vaihdoimme sadekelin renkaat alle ja eikun kisaan. Kolme-neljä kierrosta märällä ja sitten rata kuivui silmissä. Mahtavien sivuluisujen saattelemana Jontte pyyhkäsi kuudentena ohi maalilinjan. Mahtava alku kaudelle.

Ennen seuraavaa kisaa oli vuorossa vierailu Öhlins’in tehtaalla. Moni sairaala ei ole niin puhdas kuin tämän jousitusvalmistajan tuotantotilat. Valitettavasti Öhlins ei sponsoroi tämän tason kuljettajia, joten meidän oli tyytyminen tekniseen neuvontaan ja muutamiin huolto- ja varaosalistauksiin joita saimme tehtaalta mukaan. Päivä oli erinomainen ja olo oli kyllä kuin Superbike –luokan maailmanmestarilla. Sen verran ainutlaatuista ja henkilökohtaista opastusta saimme jousituksien, tuotannon ja testauksen maailmaan.

Motopark oli seuraavana vuorossa ja täällä koimme kauden ainoan teknisen murheen; Mille R:n luistava kytkin teki tepposen. Katukäytössä niin hyvä luistatussysteemi ei jatkuvassa kisakäytössä toimikaan, vaan sulattelee pikkuhiljaa levyjä. Jontte nilkutti maaliin sijalla 11. Pyörä ja ukko autoon, kamat kasaan ja pienen harmistuksen kera nokka kohti Porvoota.

Botniaring oli kaudella 2001 kahteen kertaan ohjelmassa, joten väliin jääneet kurvailut Jurvassa saatiin suorittaa kaikesta huolimatta. Kytkin hieman temppuili uudemman kerran, jonka johdosta Harryn Falco sai toimia elinluovuttajana ja kytkinjouset vaihtoivat sijaintipaikkaa. Kilpailussa sijoitus oli 9., mutta syy ei ollut tekniikan, vaan kuljettajan käsien puutumisen. Kun pari kertaa ajaa jarruissa pitkäksi käsien tunnottomuuden johdosta, vauhti yleensä hieman tippuu. Milloinkahan nuo F1-miehet kertovat todellisen syyn keskeytykseen olleen järkyttävän krapulan, tai ulostustarpeen, eikä sen, että auto vipotti ihmeellisesti jarruissa ja tulin turvallisuussyistä pois radalta. Tai, kun tullaan maaliin toiseksi viimeisenä, niin ei syytetään alitehoa ja huonoa siipivalikoimaa vaan myönnetään, että kovempaa ei uskaltanut ajaa ja ulkokautta ohittaa?

Räyskälän lentokenttärata on meille Akilleen kantapää ja Waterloo. Tänäkään vuonna ei Jonttea saatu maaliin asti, vaan omien varikkoteam-sähellyksien lisäksi kisamme päätttyi ensimmäiseen mutkaan. Lohdullista oli kuitenkin huomata Jonten nousseen 11. ruudusta kuudenneksi ennen kaatumistaan. Kisa sinänsä oli värikäs ja tapahtumarikas, joten kuinkahan korkealla sitä oltaisiinka oltu ilman kaatumista? Jos ja jos… Joka tapauksessa nyt Jontte onnistui murtamaan oikean jalan nilkan sekä irroittamaan vasemman käden peukalosta ylös-nostavan jänteen, joten seuraavan viikonlopun kisaan Motoparkissa ei sitten ollutkaan enää kiirettä. Käytiin seuraamassa kisa paikan päältä, koska siellä vasta ratkesi muutaman luokan mestaruus.

Kausi päättyi hieman ristiriitaisin tuntein. Mukavaa oli ollut, mutta aika monta ärräpäätäkin oli lentänyt. Ja pikkuisen oli sattunut Juhaakin leukaan. Lopputuloksissa sijoitus 11. — jotain ihan muuta kuin mihin olimme tähdänneet.

Myös sähkön vähyys tuntuu kisapaikoilla. On luonnollista ja ymmärrettävää, että jännite hiipuu kisaviikonlopun aikana, kun niin monella on mukana jääkaapit, asuintilojen lämmitykset ja muut sähköävaativat laitteet. Kuitenkin on täysin käsittämätöntä, että kisajärjestäjät eivät onnistu luomaan väliaikaispuitteita, joilla ongelma saadaan poistettua. Jos sähköstä maksua peritään, on sitä myös oltava. Nyt niin meillä kuin monilla muilla kilpailuun osallistuvilla teameilla oli mukanaan agrigaatti ja sehän se vasta mukavaa ja ympäristöystävällistä sähkönluontia onkin. SML herää ! Pelleilyt jäärata-ajoissa ja muissa moottoriurheilutapahtumissa “alusmattojen” käyttöjen suhteen on lähinnä suuren yleisön nuoleskelua. Tärkeää ja niin mukavaa kuin se onkin, niin ajatusta touhuun ystävät hyvät!