Aprilia on ollut tunnettu valmistaja lähinnä 2T-puolella. Skootterimopot, piikit ja kaksipuolikkaat ovatkin monille tuttuja, mutta isot nelitahtiset — anteeksi mitä? Vuonna 1998 Aprilia päästi markkinoille Aprilia RSV Mille -sarjan. Iso V-kone, kunnon runko ja erikoinen muotoilu herättivät huomiota jo heti alusta lähtien.

Mille R (ja myös harvinaisemman SP-mallin) mallin myötä sai Aprilia markkinoille pyörän, jolla aktiivinen katuajo, rata-ajoharjoittelu ja kilvanajo onnistui ilman suuria investointeja alustaan ja konetehoon. SP-mallin tuotantomäärä ja hinta kuitenkin olivat syy sille, että SP jäi marginaalimalliksi. Mille R löi läpi ja kunnolla. Lukuisissa testeissä kiitosta saanut alusta, koneen luonne ja ajettavuus ovatkin olleet myös meidän pyörämme vahvimpia puolia. Paino ja konetehon kasvattaminen ovat taasen siellä toisessa vaakakupissa ei niin hyvinä ja/tai helppoina asioina.

Tekniset tiedot pyörästä löytyvät Pyörän ja Mopon kotisivuilta, joten tässä ei niitä käydä läpi. Meidän pyörämme ei luonnollisestikaan ole enää täysin vakio. Katuvarustus on poistettu ja vakiokatteet korvattu lasikuituisilla sekä kisassa tarvittavilla varusteilla.

Takahäkki on korvattu omalla valmisteella, jalkatapit (säädettävät) on valmistettu Arber Racing Equipment/Arvo Harmaajärvi toimesta. Samoin ylempi ohjauskolmio ohjausvakavuuden parantamiseksi on Arvon käsialaa, clip-on’ien ohella.

Pyörän paino on tällä hetkellä ilman polttoainetta luokkaa 175 kg, josta pitää pystyä vielä tiputtamaan pois. Starttimoottori on yhä paikoillaan, mutta tämä muuttunee kauden aikana.

Tehoa tietenkin saisi olla aina enemmän. Nyt tuollaiset vaatimattomat 125 heppaa takapyörältä antavat aika lailla etumatkaa tonnisille rivinelosille. Tähänkin löytynee hieman lääkkeitä kauden kuluessa. Vääntökäyrä on toisaalta julma ja tehoakin tulee lineaarisesti, joten ajettavuutta kyllä löytyy. Kanavat on putsattu, venttiileitä läpätty ja kantta hieman laskettu – kotikonstein 117 hevosesta 125:een — ei huono?

Välityksiä varten on eturatas tiputettu kokoon 16 ja takarattaita sitten löytyykin useampaa eri kokoa. Ketjukoko on 520 painon säästämiseksi. Vaihteistorattaita oikeastaan pitäisi vaihtaa laatikon tihentämiseksi. Tähän ei kuitenkaan vielä ole ryhdytty. Manjana, my friend !?!

Jousitus on vakio. Samoin jarrut, joista palat on vaihdettu hieman pehmeämpiin. Näiltä osin olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä. Takapumpulle voisi hankkia pykälää vahvemman jousen, mutta sitäkään ei vielä ole tehty.

Kaiken kaikkiaan pyörä on tiivis, ajettava ja helposti säädettävä paketti, jolla on hyvät mahdollisuudet kaudella 2003 ajaa kärkikahinoissa. Uusi sääntömuutos Superbike-luokan pyörille edesauttaa meitä olemaan kilpailukykyisempi kuin mitä olimme kaudella 2001. Mutta oli pyörä silti miltei mikä vaan, niin ratamoottoripyöräily on kuitenkin mies-miestä vastaan taistelu, jonka päätteeksi toinen voittaa.